Muuttopuuhissa.

Viime viikon lauantaina Roope oli ensimmäistä kertaa elämässään peräponina.
Hevoset muuttivat silloin toiseen talliin ja koska matkaa tallien välillä on vain muutama kilometri, sai Kuula luvan kiskoa toiset kärryt sinne ja Roope pääsi vähän kävelylle. Se tosin juoksi koko matkan sellaista pientä hölkkää, vaikka Kuula käveli kyllä sen verran rauhassa, että olisi se voinut kävelläkkin. Hiki ponille vähän tuli, mutta hienosti se selviytyi, eikä saanut mitään suurempia sätkyjä edes autoista. (Roope pelkää takaa tulevia autoja, koska eräs k-pää ämmä peläytti sen ajamalla täysillä ohi kolisevalla maasturillaan, kun Roope oli vuotias ja ensimmäisiä kertoja maastossa kävelemässä. Akka on itsekkin hevosihminen, mutta jos oma ratsu pelkää liikennettä, niin kai kaikkien muidenkin hevosten sitten pitäisi...)

Kuula pääsi tarhaan vanhan tutun kaverin eli Jyminän kanssa ja tammamaiseen tapaansa oli tietysti kylmän viileä, vinkui, karautteli laitumen päästä päähän ja omi suolakiven. Nyt kyllä on jo rauhoittunut ja ottavat Jyminän kanssa yhdessä päiväunet, pitkin pituuttaan tietysti.

Roope sitten taas pääsi samaan tarhaan Valpurin kanssa, jonka kanssa oltiin jo näyttelyissäkin Vammalassa, eli melkeinpä vanhoja tuttuja. Oli se kyllä hurjan näköistä hetken, kun oripojat pistivät menemään. Valpuri heitti etusta, mutta ei edes oikeastaan yrittänyt osua ja sitten se kävi Roopea niskaan kiinni. Poni vain pyöri ja pyöri ja kiljui. Sitten mentiin hetken peräkanaa ja pukiteltiin mennessään ja uudestaan toisten kimppuun. Valpuri oli jossain vaiheessa polvillaan, kun Roope puri sitä jalkoihin ja taas hirveää kyytiä toiseen päähän.
Näin viikon jälkeen johtajuus on selvillä, herruuden on vienyt pieni poni ja kivitalon kokoinen ego: Roope.
(Valpuri tosiaan on vuotias, Roopea kaksi kertaa isompi vuonohevosori, mutta maasta se pienikin ponnistaa.)

Tältä näyttelykaudelta meidän näyttelyt ovat sitten ohi, en ilmoittanut Roopea Loimaalle, koska sillä on nyt jo niin pitkä talvikarva, että en viitsi mammutin kanssa lähteä kuuntelemaan kaikkia vikoja, ensi keväänä sitten taas uusin kujein.

Kesäloman loppumetrit

Käytiin taas ponin kanssa vähän näyttäytymässä. Tällä kertaa vuorossa oli Match Show Sastamalan Vammalassa. Ilma oli mainio ja näyttelyt sujuivat muuten mukavasti, joskin kehä oli aivan liian pieni ja olisi kyllä kiva, kun se kolmio merkattaisiin selkeästi. Mutta muuten oikein kivat näyttelyt.

Roope oli todella rauhallisesti, vähän se huuteli ja kehässä seisominen oli aivan liian tylsää, mutta kovin hienosti pikkuherra taas oli. Myös toinen esitettäväni "Valpuri" käyttäytyi asiallisesti, vaikka vähän hämillään olikin ihmisistä ja toisista hevosista. Molemmat oripojat saivat sinisen, mutta Valpuri sai lisäksi luokkansa kakkospalkinnon, eli komean pokaalin. Itsellekkin tuli viemisiä, parhaana esittäjänä sain riimun ja narun ja riimu olikin sopivasti full-kokoa, eli Kuulalle varmaan ihan hyvä. :)

Muuten onkin ollut rauhallista, Kuulan kanssa ollaan käyty lenkillä ja Roopeakin tarvisi taas kesätauon jälkeen ruveta muistuttelemaan takaa-ajosta ja sitten vaan kärryjä perään ja kohti treenipolkuja!

Ruusukkeita keräämässä.

Jaahas. Hevosharrastus on taas kesän jäljiltä lähtenyt jotenkin pyörimään, vaikka aika vähän tiukalla välillä onkin.
Onneksi on kuitenkin tuota kesälomaa, niin ehtii jotain tehdäkkin.

Kuulan kanssa olimme eilen mätsäreissä K&K Tallilla, jossa siis näyttelyt Varsan toimesta.
Osallistuimme kylmäveristen luokkaan ja metsäänhän se meni, näyttely oli sateen vuoksi maneesissa ja Kuula tuli siellä aivan hulluksi, sitä ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään ollenkaan, se vain sumeilematta jyräsi joka suuntaan.
Tuomarin tullessa ruusuketta antamaan, joka tietenkin oli sininen, meinasin nauruun kuolla, kun hän sanoi (Kuulalle): "Olet kyllä tänään kovin rauhaton, mutta hyvä että tulit totuttelemaan, kun menet sitten joskus ratsastuskilpailuun."

Niin anteeksi MINNE? Jos joku haluaa mennä sekopään kanssa jonnekkin maneesiin itsensä selästä käsin tappamaan, niin tervemenoa vain, mulla oli kyllä satula autossa valmiina, että treenaamisen olis voinut aloittaa vaikka heti.

No. Poistuimme paikalta lännensatulassa, monteohjissa ja ravikypärässä, että kellekkään ei varmaan jäänyt epäselväksi se meidän laji. ;)
Mitä varten kaikki tuomarit aina olettaa, että kaikki näyttelyissä käyvät hevoset ovat ratsuja tai tulevia sellaisia? Eikö meillä ravi-ihmisillä ole oikeutta harrastaa moista hömppää?

Koska olin oikein urakalla tässä näyttelyssä mukana, ei pelkkä Qlan kanssa riehuminen tietenkään riittänyt, vaan esitin myös kaverini sh-ruunan ja norjis-orin, joka sentään sai punaisen ja pääsi vielä nuorten hevosten kehäänkin ja yllätti positiivisesti hyvällä käytöksellä, vaikka oli ekaa kertaa maneesissa tai edes yleensäkkään missään...
Lisäksi sain parhaan esittäjän palkinnon, Tapiolan lippis meni avustajalleni ja L-koon t-paidan taidan lahjoittaa isännälle, mutta kiva osoitus silti. :)

Ensi kuussa olisi ne vammalan mätsärit, mutta luulen, että ilmoitan vain Roopen, en viitsi mennä sinne Kuulan kanssa sinistä hakemaan, vaikka se kiva väri onkin. Liikaa vaivaa yrittää repiä tamma koppiin yhden pahaisen ruusukkeen takia.

Mutta ensi kuun taistoja odotellessa toivotan mukavaa loppukesää kaikille.

Elokuisia tunnelmia.

Ihanainen jästipääni Kuula kotiutui viikko sitten sunnuntaina.
Mokoma ei kahden tunnin maanittelun/pakottamisen/kaikenmaailman kuiskuttelun jälkeen tullut koppiin, joten tamma käveli sitten kotiin. Satula selkään ja baana auki, puolitoista tuntia sen kanssa tultiin, eikä tuntunut missään!
(Paitsi kaksi seuraavaa päivää emännän lihaksissa.)
Eikä se edes ole kantavana, joten siirrämme varsahaaveet ensi kesään ja keksimme jotain uusia kujeita talveksi.

Roope ei ole vieläkään lähtenyt laitumelle ja tokkopa se sinne enää tänä kesänä edes pääsee, epätoivoiselta näyttää. Ensi kuussa on taas mätsäritkin joihin ajattelin sen viedä, että turha sinne laitumelle sitten pariksi päiväksi on lähteä.
No, onneksi se on saanut laiduntaa tallillakin.

Kuulakaan ei sitten mennyt jokirantaan, kun en saanut sille sinne ketään kaveria, mutta kyllä sillä NIIN karmea heinämaha kehittyi oriasemallakin, että ei paremmasta väliä. Joten ajoa vain tammalle.

Muuten tässä onkin mennyt mukavasti, kesälomaa odotellessa. Kuninkuusravitkin kävin katsomassa ja ensi vuonna Ouluun.

Ponin kanssa maailmalla.

Käväisimme Roopen kanssa Kokemäellä näyttelyissä.
Päivä oli mukavan aurinkoinen ja lämmin ja lisäksi näyttelyt oli toteutettu todella hyvin, joten toivottavasti ensi vuonnakin saadaan näyttelyt Kokemäelle.

Kehään mentäessä alkoi pikkuisen epäilyttää, että olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa miniponiluokkaan, kun tuntui, että kaikki muut oli niin valtavan isoja. Mutta vaikka Roope oli porukan pienin, niin ainakin sillä oli suurin ego, sen verran se antoi taas itsestään kuulua.
Saimme taas kolmosen, tämäkään tuomari ei oikein sporttimalleista viehättynyt, vaan jätti meidät ja sen kovin hienon Galantlaisen viimeisiksi. No, ehkä raviradalla järjestys on sitten toinen.

Roopella oli ilmeisesti niin valtaisan kivaa, että se ei olisi halunnut lähteä kotiin, vaan harasi kaikilla neljällä jalalla vastaan.
Roopen laitumelle lähtö nyt siirtyi muutamalla viikolla, mutta toivottavasti pääsevät Nallen kanssa lähiaikoina lomailemaan.

Kuula edelleen asemalla, toivottavasti se ultrataan tiineeksi ja saan sen kohta kotilaitumelle.

Varsatoiveita.

Melko rauhallisella mallilla sujunut hevostelut.
Emännän kesäloma on vielä KUUKAUDEN päässä, joten työtäytteisiä ovat päivät.

Roope on vihdoinkin päättänyt luopua viimeisistäkin talvikarvoistaan ja on mielestäni jotenkin kehittynyt ihan muutamassa viikossa, jotenkin siihen on massaa tullut enemmän, enkä nyt tarkoita heinämahaa...

Kuula on edelleen Toperin Oriasemalla ja siemennettiin eilen illalla. Tosin sen verran suunnitelma matkan varrella on muuttunut, että ori vaihtui ja uusi isäehdokas on Liptus. Syynä ihan puhtaasti, ettei Kesä-Totosta saanutkaan siementä tänä vuonna, mikä oli kyllä valtavan iso pettymys, enkä tosiaan tuota stressierkkiä viitsi ruveta 300 km:n päähän rahtaamaan. Joten Kesä-Totolais-haaveet siirretään ensi kesään.
Tällä hetkellä toivotaan, että tärppää tuosta ekasta yrityksestä ja ensi kesänä tulisi Pikku-Kuula. :)

Huh hellettä.

Tänään töiden jälkeen pakkasimme kaverini kanssa tamman autoon (lue: taistelimme sen kanssa 25 min, ennen kuin se käveli muina naisina koppiin..)
ja huristelimme Keikyään.
Siellä tamma pakkopilttuuseen ja ell totesi sillä olevan kiiman juuri nyt hyvässä mallissa, sääli vaan että ei ole siementä.
Asiaa saadaan taas aamulla eteenpäin, kun soitan orinpitäjälle.

Sulhaseksi on valittu Kesä-Toto ja nyt on laitettu kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että kaikki menisi ok ja tamma saataisiin kantavaksi.

Tiinehtymisen jälkeen se matkaakin laitumelle jokirantaan, tallille palailemme varmaan elokuun puolella, kun laidun on kaluttu.

Roope on tallilla vielä Kokemäen näyttelyyn asti ja suunnittelinkin tässä, että jos vaikka ohjasajaisi sitä muutaman kerran viikossa, jos se saisi vaikka muuta ajateltavaa, kuin huutelu ja takapuolen hinkkaaminen karsinalautoihin...