Otukset huurteessa.

Eilen kävin tallilla viemässä lahjat ja ottamassa vähän talvikuvia.
Ajamaan en tarjentunut mennä, mutta jospa huomenna sitten, kun saadaan nämä joulun pakolliset sukulaiskierrokset alta pois.

Erittäin hyvää joulun jatkoa kaikille!

ps. Lisää kuvia galleriassa.

Uusi kuvagalleria.

Avasin uuden kuvagallerian, tervetuloa.
Siellä on nyt kuvia, joita ei ole blogin puolella nähty, kotisivuilla on saattanut joitakin olla.

Yritän tulevaisuudessa vihdoin ja viimein saada skannattua myös Kuulan Ypäjän aikaisia kuvia, vaikka osa niistä on aika huonoja. (Otettu tavallisella kameralla.)

Tuo picasweb saa tulevaisuudessa toimia vain blogin kuvien latauspaikkana, samoin photobucket. En tykkää kummankaan ominaisuuksista, liian sekavia molemmat, tämä kuvat.fi vaikuttaa hyvinkin kelvolliselta, vaikkakin siellä on mainoksia.

Ehkä tulevaisuudessa laitan sinne myös muita kuvia, Puttelandia kun suljettiin jo ajat sitten...

Tästä uuteen galleriaan.

Vuoden viimeiset näyttelyt.

TERVEISIÄ LOIMAALTA!

Kuvassa esiintyvät hörhöt vasemmalta: Roope & Emäntä.
Taustalla uskollinen Isuzu D-Max (blogi ei sisällä tuotesijoittelua, mutta jos olet Isuzun maahantuoja ja haluat tarjota sponsorirahaa, niin ota yhteyttä), joka taas vei meidät luotettavasti Loimaalle ja takaisin kotiin.

Päivä oli kivan sateinen ja harmaa ihan alusta alkaen. Mutta onneksi meillä on super hieno, aikapäiviä sitten Hööksiltä ostettu sininen poniloimi, johon Roope on nyt kasvanut. Siihen oli mukava kietoutua matkan ajaksi. Aamupalaa mukaan ja menoksi. Jouduin taas lähtemään matkaan ilman apukuskia, mutta onneksi opettelin eilen peruttamaan kopin kanssa. En kyllä osaa sitä vieläkään, mutta ei paniikkia!

Paikoitusjärjestelyt oli onneksi hoidettu harjoitusradalle ja näyttelytkin oli maneesissa. Vaikkakaan Roope ei ole koskaan ollut maneesissa. Ja siellä kaikui ja hiekkakin oli niin pehmoista, että olisi tehnyt mieli vähän piehtaroida...
Luokassa oli jopa kaksi osallistujaa ja se toinen oli käynyt ihan oripäivilläkin ja arvatenkin voitti luokan. Ihmettelin vähän ruusukkeen väriä ja ajattelin, että ovat vähän uusineet ruusukekantaansa.

Poni koppiin ja hakemaan arvostelua. No se oli ruotsiksi, en ymmärtänyt kyllä muuta, kuin että ponillani on paksu kaula... Sitten silmäni kiinnittyivät paperin alanurkkaan, II... MITÄ!? II? Sen takia se ruusuke oli erivärinen! Me saatiin kakkonen! Mulla on kakkosen poni! (Joka ei ole jalostusoriainesta, senkin lapusta ymmärsin, mutta mitä väliä?) Kakkonen! Jee! Erittäin mukava päätös tämän vuoden näyttelykierrokselle, joka tosin jäi vähän lyhyeksi, mutta sitäkin paremmaksi.

Ja mun mielestä Roope oli ihan järkyttävän näköinen talvikarvansa, märän harjansa ja heinämahansa kanssa... Mut hei, se on kakkosen heinämaha!

Mutta kiitos Shettisyhdistyksen porukalle kivoista näyttelyistä, järjestelyt toimivat taas kerran ja tuomari oli asiallinen.

Kotiin selvittiin kunnialla ja poni pääsi tarhaan. Ja kopinkin sain perutettua ihan ite takaisin omalle paikalleen.

Koska näyttelyissä oli Halloween-teema handler-luokissa, oltiin mekin vähän panostettu.



Blingbling vaan! Ostin tälläiset korvikset ja askartelin ne Roopen päävehkeisiin kiinni, ihan langalla otsikseen. Tuomari huomasi nuo, kun ojensi ruusukkeen.

Tältä ne näyttivät Roopelaisen päässä:


Itselleni ostin tälläisen:


Etsiskelin myös pääkallorintaneulaa tms, olisin laittanut sen tuohon lätsääni, mutta ei vielä sopivaa ole vastaan kävellyt. Voi olla, että nämä jäävät pysyvästi meidän näyttelylookkiin...

Mutta nyt alkaa hirvittävä treenaaminen, toivoisin näkeväni Roopen Vammalan jääraveissa tulevana talvena.

Hevoset olisi tarkoitus laittaa lähiaikoina hokkiin ja sitten toivotaan, että tulee lunta, että tämä pimeys loppuisi.

Kiitos ja kuulemiin.

Talvikarvan kasvatusta.

No juu.

Taas sitä on kepsahdettu ihan jo lokakuun puolelle. Ihan huomaamatta.

Mitäs meille kuuluu?
Tuolla aikaisemmin kirjoitin ilmoittaneeni Kuulan mätsäreihin. No enpäs sitten ilmoittanutkaan ja parempi niin. Silloin sunnuntai-aamuna kun raahasin ysin pintaan kirppiskamojani tallille ja kirosin itseni alimpaan ... johonkin, olin vain supertyytyväinen, ettei tarvinnut taistella Kuulan kanssa enää siellä kehässä. Olin taas ollut yön töissä ja unia alla ehkäpä se neljä tuntia, loistava yhdistelmä; yötyöt + hevosharrastus... No mätsärit meni suhteellisen kunnialla, vaikka venäytin selkäni toisen esitettäväni kanssa.

Ilmoitin MOLEMMAT Jokilaakson Hevosystävien mätsäreihin Sastamalaan, mutta ne karkelot sitten peruttiin, vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Aina nillitetään ettei kukaan järjestä mitään ja sitten kun järjestetään, niin kukaan ei ilmoita kaakkejaan mihinkään tai ainakaan raahaa niitä paikalle? Kuinka kauan te oikein tarvitsette aikaa siihen, että päätätte tuotteko roikkovatsanne sinne kehään vai ette? Se ei meinaa mitään, onko ilmoittautumisaikaa kaksi viikkoa vai kolme kuukautta, ei se hevonen siitä sen kummemmaksi muutu. Ainakaan aikuinen hevonen. Itsellä ei ole tapana juosta verenmaku suussa jossain mätsäreissä, lähinnä sen on kiva tapa viettää yksi päivä hevosten ja tuttujen kanssa.

Roope on nyt ilmoitettu vielä viimeinen päivä oleviin Loimaan näyttelyihin. Sinne lähdetään muhkealla talvikarvalla varustettuna.

Laiton Roopesta myös ylläpito-ilmoituksen nettiin, muutamia kyselyitä on tullut, toivottavasti pikkuherra saataisiin harrastavaan kotiin. Mutta mikäli se ei kenellekkään kelpaa, täytyy yrittää keksiä, että miten ehtisin liikuttaa sen viikolla, kun talvi ja pimeys puskee päälle.

Nyt olen ehtinyt vielä hyvin liikutellakkin viikolla töiden jälkeen ja viikonloppuisin ollaan myös käyty ajamassa. Yksi lauantai ajoin Roopella 9 km:n lenkin, aikaa meni 1h 40 min. Saman lenkin ajaa Kuulalla parhaimmillaan 25 minuutissa... Kuulakin on ollut nyt kiitettävän rauhallinen, välillä oikein miettii, mahtaako kyseessä olla se oma hevonen. Mutta ihan hyvä, että sekin malttaa välillä kävellä.

Lopuksi vielä muutama kuva, kamera kun oli yksi päivä mukana tallilla.


Roope + 150 kg kesäkiloja.
"Koskas toi teidän tamma oikein varsoo?"


Kuula ja mukataiteellinen kuva. Miksi sillä on kuraa päässä?

Kettu kuittaa, mukavaa syksyä kaikille!

Mainos.

Tervetuloa mätsäreihin Huittisiin, M&M Tallille 15.8.2010 klo. 10 alkaen.

Kutsuun. (Aukeaa pdf-tiedostona.)

LOMA!

Seuraavassa Roopen terveiset kesälaitumelta, kuvina.
Kuvat on otettu noin kolme viikkoa sitten ja nyt sillä on niin SUURI vatsa, että ei varmaan mahdu edes aisoihin. Laidun on melko hyvin jo kaluttu, laajennuskin ja katoamissaldossa toisen etujalan kenkä. Että ihan putkeen on mennyt.


Mikä ihme tuo on!?! (Ei sitä pienet ponit joka päivä moottorivenettä nää.)


Täyttä laukkaa turvaan portille.


Vähän oli heinä pitkää.


Etsi kuvasta poni.

Roopen kuvissa esiintynyt tarhakaveri, Vallu on nyt myyty uuteen kotiin ja kun palaamme taas tallin arkeen, joutuu Roope valitettavasti olemaan yksin tarhassa, en oikein uskalla sitä Kuulan ja Jympsin kanssa samaan laittaa, ettei käy hassusti. Kuula kun saattaa vähän komennella rankemmalla kädellä tai kaviolla.

Emännällä alkoi nyt sitten kesäloma, joka tietää hevosille vähemmän lomaa. Yhdet mätsäritkin olisi Kuulalle tiedossa, entisellä kotitallillamme, sinne ei tarvitse mennä kopilla, joten sopii tammalle.

Kesän ensimmäiset näyttelyt.

Eilen suhattiin oripojan kanssa maailmalla.

Kokemäen näyttelyihin startattiin yhdeksän aikaan aamulla, emäntä virkeänä neljän tunnin yöunilla rattiin ja Isun keula kohti Kokemäkeä. Roope naposteli aamupalaheinät kopissa ja olikin taas energiaa huudella kaikille ohimeneville varikolla.

Kehät menivät melko jouhevasti ohi ja vuoro tulikin melko pian. Meidän luokassa oli meidän lisäksi vain yksi toinen poni, hauskan värinen ruuna, joka pokkasikin toisen palkinnon ja voitti luokan. (No yllätys.)
Roope sai kolmannen palkinnon, mutta tuomari sanoi palkintojen jaossa minulle, että Roope on rakenteeltaan tyypillinen ja hyvä, jopa kakkosen arvoinen, mutta jalka-asennot laskevat pisteet kolmoseen. (Hajavarpainen edestä ja vtj kiertää ravissa.) Täytynee siis mennä ostamaan ponille jostain uudet jalat.
No ei vaan, mutta olen kyllä NIIN tyytyväinen tuohon epäviralliseen lausuntoon, mulla on sittenkin poni, jolla on ok rakenne. Olen ajatellut, että kolmoset tulevat siitä, että rakenne on solakampi, kuin mitä shettiksellä pitäisi olla, mutta ne onkin nuo koivet! Kyllä nuo hajavarpaat on kotona huomattu, mutta yksikään tuomari ei ole niistä koskaan mitään sanonut. Mistäköhän saa ostaa shettisten polvisuojia, eikös hajavarpaiset lyö polviin?

Kuvia ei valitettavasti ole, koska olin yksin liikenteessä, kuvailu ja esittäminen yhtäaikaa on vähän vaikeaa.

Illemmalla pakattiin Roope toisen kerran koppiin ja Vallu kaveriksi ja suunnattiin "Heporantaan". Pojat pääsivät laitumelle jokirantaan. Oli siellä ihmeellistä, yhtäkkiä Vallu saattoi kesken kaiken hypätä ilmaan viskoen jalkojaan minne sattuu ja kauheeta karkua portille. Heinä on pikkuisen pitkää paikoittain, niin että Roopea ei välillä edes näy, täytyy varmaan sitoa siihen sellainen lasten polkupyöräviiri, että löytää sen tarvittaessa. ;)

Kuulalle ei kummempaa kuulu. Yksi päivä puhuin erään paikallisen hevosmiehen kanssa hevosista ja tulin vain maininneeksi, että Kuula on samaa tammalinjaa, kuin hänen tammansa. "Herranjumala, eikä sulla ole varsoja siitä? Nyt äkkiä astuttamaan, sen linjan varsat on haluttuja." Tamma on kuulemma yhdestä suomen parhaista emälinjoista ja kyllähän se on tiedostettu, olihan tästä linjasta joku vuosi juttua HU:n jalostuskuvastossa.
Samalta emälinjalta siis esim. sellaisia hevosia, kuin tänä vuonna kuninkuusraveissa kisaavat Oktaavia ja Kokeva, sekä derpyvoittaja Valtraus. Lisäksi orit Pette, Löytävä ja Noova ovat samoja sukulinjoja.

Viikonloppuna onkin sitten nuo kunkkarit, sinne olisi tarkoitus suunnistaa. Otan varmaan digikameran mukaan, niin jos saataisiin jotain kuvia eetteriin.

Mutta nyt lähden morjestamaan poikia rantaan ja sitten tallille ajamaan Kuulaa ja jos jaksaisi varusteitakin puhdistaa.

Oho, kesäkuulla jo!

Hei vain taas pitkästä aikaa!

Aika on taas mennyt ihan siivillä ja koska en vieläkään ole muistanut ottaa kameraa mukaan tallille, niin tein vanhoista kuvista vähän kesäisemmän otsikkobannerin + vaihdon vähän tyyliä blogiin.

Hevosten elo ollut suht rauhallista, talon rakentaminen ja työt vievät niin paljon aikaa, ettei oikein tahdo ehtiä. Roopen kanssa on sentään ajeltu aina, kun olen ehtinyt. Tänäänkin olimme ajamassa ja läheltä piti, ettei päästy hengestämme. Olimme juuri ylittämässä siltaa, kun joku idiootti tuli vähintään kahdeksaakymppiä vastaan. Näki meidät ihan varmasti, mutta ei todellakaan jarruttanut, vaan suhahti noin kymmenen sentin päästä Roopesta, joka jo hyppäsi pystyyn hermostuksissaan. Hetken vilisi silmissä kauhukuvia siitä, miten poni paiskautuu kaiteeseen ja joudutaan lopettamaan siihen sillalle jalkojen ollessa poikki... Nyt harmittaa ihan vietävästi, etten ehtinyt rekisterinumeroa ottaa ylös. Mutta jos on joku paikallinen sieltä päin, niin aivan varmasti ajaa toistekkin meidän ohi tai tulen sen auton tuossa kylillä näkemään... Oli kuitenkin jenkkimallin lava-auto, ei niitä ihan jokaisella ole.

Roopen meneminen Tampereen näyttelyyn nyt sitten jäi, koska huomasin näyttelykutsun vasta eilen ja viimeinen ilmoittautumispäivä oli 8.6! Kutsu ei tainnut ihan hirveän kauaa olla edes näkyvillä, koska viimeksi kun kävin sitä katsomassa, niin se ei ollut vielä ilmestynyt. Ilmeisesti nämä näyttelyt ovat vain harvoille ja valituille ja poniharrastajille, joilla on aikaa roikkua netissä 24/7.
No, ilmoitin sen sitten Kokemäelle.

Voi tosin olla, ettei sitä kannattaisi sinnekkään viedä, on talvikarvan pudotettuaan taas niin sportissa kunnossa, että kyllä siellä tuomarit on taas kauhuissaan, kun herralla ei ole 147 kg ylimääräistä.

Sitten hevosiin (tavallaan) liittymätön asia. Tontti, jolle taloni ja tuleva talli joskus valmistuvat lohkotiin kuluvalla viikolla ja paikalle piti keksiä nimi. Siitä tuli sitten Heporanta! Ehkä siis tulevaisuudessa nähdään Heporannan- poneja maailmalla. Tai sitten ei, netistä nimittäin löysin jo yhden Heporanta-tallin.

Oripäivät.

Terveisiä oripäivältä!

Kävin katsastamassa oreja sekä tietysti opiskeluajan tuttuja (hevosia).
En kylläkään katsonut, kuin 3-vuotiaat, syystä, että siellä oli Roopen puoliveli kokeilemassa onneaan, joskin laihoin tuloksin. Kuvaa en herrasta saanut, koska majaili kopissa lähes koko näyttelyn ajan. Vähän oli samoja piirteitä, kuin Roopessa ja elkeitä. ;)

Muutamasta orista sain kuvat napattua, joskin en huomannut laittaa pidempää putkea kameraan, joten ovat vähän "kaukaa". Yritän laittaa tähän ainoan kolmivuotiaan, joka sai jalostusoikeuden kuvan, katsotaan onnistuuko...



Toimii! (Klikatkaa kuva isommaksi.) Hän on Ace v.d. Groenkamp, valtaisan suloinen ja hyvät käytöstavat omaava herramiesponi, jos mulla olis ponitamma voisin harkita tuosta varsaa.
(Ostoslistalla, kunhan oma talli saadaan valmiiksi: Galantlainen ja minishettis.)
Hienoja olivat toki muutkin, mutta tämä erottui kyllä edukseen.

Kävin katsomassa I ja II-tallien kokoonpanot ja otin muutaman kuvan Taikurista. Noidan ja Poolan paikallistin tarhasta notkumasta. Molempien pitäisi varsoa tässä kuussa Vieskeristä!
(Selvennys: tammat Noituva ja Poola ovat entisiä passejani Ypäjältä, molemmat ovat jo jättäneet raviuran ja kantakirjattu juoksijasuunnalle, sekä saaneet esikoisensa viime kesänä. Poola on lisäksi Kuulan täyssisko.)

Eilen olin tallilla ja ajoin vuorostaan Kuulan. Neiti on ruvennut jo kaipailemaan ilmeisesti kesäkenkiä, koska oli tiputtanut toisen etusen monon ja tempaissut vielä polkemankin kaupan päälle. Ajoin silti kevyen lenkin ja kävin illalla vielä hoitamassa polkeaman. Tamma muuten KÄVELI kotiin, uskomatonta.
Edellispäivänä kävin liikuttamassa Roopen taluttaen, äiti oli meidän lenkkiseurana, melkein tunti mentiin ja poni joutui kävelemään vähän reippaammin, kun kärryjen edessä, joten teki ihan hyvää sille.

Ensi viikko vaikuttaa kiireiseltä, mutta eiköhän hevoset kerkiä liikuttamaan jossain välissä + tarttis soitella kengittäjää, Roopelle saisi myös laittaa ensikengät.

Uuden, keväisemmän taustan sain jo vaihdettua, vielä kun ehtisi uuden bannerin väsäämään, mutta ei ole oikein ollut kuvakelejä (lue: tarhat kurassa ja hevoset vielä kuraisempia karvaturrukoita).
No, kevään jatkoa kaikille.

Pajunkissoja ja tihkusadetta.

Oikein kivaa pääsiäistä vain kaikille!
Kevään herättäessä minutkin talvimasennuksesta, on tallielämä taas palailemassa uomiinsa.
Kiirettä vaan tuppaa, mutta yritän silti ehtiä karvakorvia liikuttamaan.

Kuulan kanssa on ajeltu pehmeillä santateillä vähän reippaamalla vauhdilla, nyt kun se on vielä mahdollista, kohta täytyy mennä radalle irroittelemaan, kun tiet muuttuvat kivikoviksi. Toinen syy on se, että meidän koppakärryt on edelleen hangessa jumissa, joten niillä ei vielä hetkeen päästä liikkumaan.

Roope sen sijaan on jo rutinoitunut ajamiseen ja olen kyllä niin iloinen siitä, että sille ei noista autoista jäänyt mitään traumaa. Toki ne idiootit, jotka edelleen suhahtava ohi vähintään kuuttakymppiä, saavat ponin hätkähtämään, mutta mihinkään se ei säntäile.
Yleensä ajelemmekin vähän rauhallisemmalla tienpätkällä, mutta tänään, tien ollessa rauhallisempi pyhien ansiosta, lähdimme vähän toiselle lenkille. Ajelin ihan sillalle asti ja sitten laitoin ponin ylittämään ensimmäistä kertaa elämässä sillan. Varovasti se meni yli, koko ajan virran ääntä kuunnellen ja kaiteita katsellen, mutta kunnialla yli kuitenkin. Oripojalla oli muutenkin vauhti päällä tänään, se ei olisi taas mitään muuta tehnyt, kuin juossut. Mikä on tietysti ihan hyvä, kyllä niitä patalaiskoja shettiksiä on maailma täynnä.

Roopen "loislaikut" on myös lähtenyt hyvin paranemaan, nyt niihin kasvaa jo karvaa. Muuten poni onkin päättänyt luopua mammuttiturkistaan, joskin luulen, että harjaamista on taas kesäkuulle asti.

Tallille saatiin jo myös pesupaikalle seinät valmiiksi, toivottavasti vesi vedetään pian, että Roope pääsee pesulle, sillä kun tuntuu olevan harjassa lievä hilseongelma...

Ei riemulla rajaa, kun tammalla ajaa.

Tänään oli varmaan ensimmäinen talvipäivä, kun oikeasti nautin talvesta.
Olin nimittäin ajamassa tammalla. Haettiin vihdoin ja viimein ne meidän hiittikärryt vanhalta kotitallilta. Menomatka oli kyllä yhtä tuskaa, tamman painaessa todella paljon narulle ja jyrätessä varsin surutta. Käsi on vieläkin sen oloinen, että huomaa, että sitä on johonkin käytetty.

Sain kärrit irti hangesta ja ei kun takaisin kotiin päin. Kuula selvästi nautti juoksemisesta ja annoin sen muutaman pätkän mennä. Hikihän sille tuli ja heitin sen parin loimen kanssa takaisin tarhaan.

Tänään oli myös hevosten hammaslääkäri, eli ne käytiin kaikki raspaamassa. Kuula oli nätisti käytävällä silmiään pyöritellen ja kielellään leikkien. Pikku herra Roope raspattiin ensimmäisen kerran, joskaan sillä ei ollut piikkejä kuin alhaalla. Kiila oli kovin iso Roopen pikku suuhun ja vähän ponia jännitti, että mitäs nyt on meneillään, kun muijat tunkee jotain värkkejä suun täyteen. Kerran pari se veti taaksepäin, niin paljon, kuin narut antoivat myöten, mutta mitään paniikkikohtausta se ei saanut. Tuumasi sitten vain, että taitaa olla parempi, kun on vain ja oli todella hienosti loppuajan. Roope saikin jatkaa hammashuollon jälkeen talvipäivää Valpurin kanssa tarhassa, se kävi lenkillä eilen, joten miettiköön kokemustaan rauhassa.

Valpuri tullaankin ruunaamaan keskiviikkona. Toivottavasti se kertoo kokemuksistaan myös Roopelle, ettei pikkuherran tarvitse päätyä samaan käsittelyyn tottelemattomuuden vuoksi... ;)

Räntää ja loskakelejä.

Tänään on virallisesti ensimmäinen kevätpäivä. Ainakin minulle. Se on nimittäin niin, että maaliskuusta alkaa kevätkuukaudet, ei sillä niin väliä, onko puolitoista metriä lunta maassa vai ei.

Edellisviikon olin tosiaan talvilomalla ja Roope oli muutaman kerran valjaissa. Viime viikolla myös kaikki tallin kaviokkaat lääkittiin ulkoloismyrkyllä ja Roope tulee ensi viikolla saamaan vielä uuden annoksen varmuuden vuoksi, sillä on kuitenkin sen verran pitkä karva ja haluan, että ne paholaiset kuolee. (Siis ne loiset, ei Roope tai muut hevoset, ei ymmärretä väärin...) Varusteita on myös pesty, oli kyllä jo aikakin, ainakin allekirjoittaneen kamat on aina ihan ruokottomassa kunnossa.

Viikonloppuna kävin ajamassa orhilla ja se meinasi oikein urakalla ruveta heittämään lenkkiä, kun ei sitten millään olisi kääntynyt kotiin päin. Jäkitti vain paikallaan tai lähti peruttamaan, kunnes hyppäsin kärryiltä ja käänsin sen ystävällisesti suupielestä toiseen suuntaan. Vaikka, oltais me sitä toistakin kautta kotiin päästy, joskin matkaa olisi tullut varmaan kymmenen kilometriä. Mut kova kunto tolla pörriäisellä on, juossut olisi vaan koko matkan, vasta kotiin päin mentäessä suostui silloin tällöin kävelemään.

Olen vähän miettinyt, että jos ottaisin Roopen kesäksi jokirantaan laitumelle. Sen saa kuitenkin lohkottua ja voisin tarjota muutamalle samanikäiselle laidunpaikan. Mutta päätän asiasta vasta alkukesästä, kun näkee miten laidun lähtee kasvamaan (tämä riippuu ihan tulvista jne.) ja tietysti olisi hyvä puhua asiasta laitumen omistajan, eli isäni kanssa...

Ja oioi sentään, orikuvasto tuli viime viikolla... Voi miten iski varsakuume ja olihan siellä Kesä-Toton mainoskin, joten toivoa ei ole menetetty. Luulen, että pakkaan tamman autoon/koppiin ja vien sen koko kesäksi kyseiselle oriherralle kylään. Ja sitten laitan sormet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivon, että voin ensi keväänä täytellä rekisteripapereita ja ostaa pikkupikku riimuja...

Kevään odotusta.

Roope on sitten ruvennut taas hankaamaan itseään ja on tällä hetkellä kaulasta, ryntäistä ja takajalkojen sisäosista karvaton. Huomenna soittelen ell:lle ja pyydän coopersectiin reseptin, jos vaikka herralla on ulkoloisia. Tai sitten sillä on kuuma ja se on päättänyt ruveta irrottelemaan talvikarvaansa. Kumpi vain, aika rivon näköinen se kieltämättä on, kun muutama kohta on karvaton ja muuten on todella pitkä mammuttimallin talvikarva.

Ajamassa kävin eilen ja ensi viikko mulla onkin talvilomaa, joten poni joutuu jonkun verran valjaisiin. Muutenkin pitäisi ruveta tekemään sille jotain alustavaa treeniohjelmaa keväälle, tavoitteena tietysti hyvä peruskunto, sekä se, että poika näyttäisi näyttelyissä muultakin, kuin maha polvissa asti roikkuvalta ihravuorelta. Lisäksi meillä on ihan reaalitavoite; ensi vuoden Sastamalan/Nokian/Ikaalisten jääravit, riippu tietysti hurjasti siitä, millainen talvi on tulossa ja mitä noista järjestetään. Ja ihan siitä, että millaisessa kunnossa poni pysyy ja ettei sairastumisia ole, mutta tavoite on kuitenkin asetettu.
Ai että, mua jännittää nyt jo. (Kilpakärryt ostoslistalle.)

Laitoin tuohon sivupalkkiin Roopen alustavan Live-kiertueen, lisäyksenä siihen tulee vielä ainakin Tampere. Voi tietysti olla, että kaikkiin noihin ei ängetä, mutta katsoo nyt sitten lähempänä ajankohtaa.

Kuulan elämä on rauhallista, eikä sen päänmenoksi ole sen isompia suunnitelmiakaan tehty. Vielä.

PS. Shetlanninponiyhdistyksen sivuille on muuten tulossa laaja tietopaketti rodusta, sen ruokinnasta ja hoidosta ja kaikesta muusta tärkeästä, kannattaa seurailla, mitä tuleman pitää.

Pieni talvikatsaus.

Hei taas pitkästä aikaa!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä talvi alkaa pikkuhiljaa jo puuduttaa. Koko ajan vain on kylmä ja pimeää... :( No, onneksi kevättä kohden ollaan kovasti menossa ja välillä rupean aina fiilistelemään tulevan kesän näyttelyitä ja mietin, että mihin hevoset tuuppaisi laitumelle ja veisikö tuon tamman astutettavaksi.

Roopella olen käynyt pari kertaa ajamassa, aina kun pakkaset sen verran antavat periksi, että tarkenen kärryille mennä kököttämään ja se menee kyllä todella hyvin. Hiihtäjiä se vähän hätkähtää, kun tieltä, jossa sitä ajan, menee tosiaan se paikallisen pururadan latu yli. Ja täällä päin on kyllä sellaisia kamikaze-hiihtäjiä, että heitä ei paljon hengen lähtö kiinnosta, tielle suhataan hirveää vauhtia, eikä yhtään jarrutella, vaikka menisi tiellä hevosen kanssa. Laduilta on molemmista suunnista mäki tielle ja toisesta suunnasta on huono näkyvyys toiseen suuntaan ja toisesta suunnasta molempiin ja siltikin sieltä tullaan kuolemaa uhmaten pipo putkella täyttä vauhtia. No, kai ne sitten jarruttelee, kun joku jää siinä jonkun auton alle, tiellä liikkuvat autoilijat eivät nimittäin todellakaan aja hiljaa. Enkä minä tamman kanssa, joten siinä voi tulla hiihtäjälle kyllä pipi, kun Kuula survasee yli, sitä kun ei paljon pidellä, kun se oikein innostuu.

Roope on muuten siitä hauska, kun sillä on päinvastainen tapa, kuin Kuulalla. Se juoksisi vaikka koko matkan pois päin kotoa ja kotiin päin se sitten laahustaa ja kiemurtelee ja pysähtyy välillä funtsimaan, että jaksaisko sitä mennä loppumatkan vai mahtaisko toi muija kantaa mut kotiin..?

Meidän entisellä kotitallilla on muuten nyt lauantaina 31.1 klo. 12-15 hevosvarustekirpputori, johon olen ainakin itse menossa myymään, joten sinne vain kaikki kynnelle kykenevät! Kirppis pidetään kylmän tallin käytävällä hevosten ollessa ulkona, joten tuulessa ja tuiskussa ei tarvi kamoineen värjötellä. Itsellä on ainakin yksi loimi, riimuja, harjoja, y-rintaremmi, hevosvalokuvia yms, katsotaan mitä kätköistä vielä löytyy... Jos vaikka saisi noita kamoja pois nurkista. Tilasin nimittäin juuri vähän lisää: Roopelle ulkoloimen ja verkkoloimen kesäksi, kivempi kuivattaa sitä näyttelypesun jälkeen, kun ei kärpäset juokse päällä ja paksua loimea ei kauhean kuumalla viitsi pitää.

Olen muuten lisännyt tähän blogiin kommentointi mahdollisuuden, kun se oli pois käytöstä. En ole sitä aikoinaan huomannut aktivoida, että jos joku on yrittänyt tätä kommentoida, eikä ole pystynyt, niin nyt pitäisi onnistua! (Lukeeko tätä muka joku?) Muutenkin olen yrittänyt vähän panostaa blogin ulkonäköön ja tulevaisuudessa yritän useammin ottaa kameran mukaan, että saisi noita hevosia ikuistettua ja laitettua kuvia tännekkin.

Mutta nyt toivottelen kaikille mukavaa talven jatkoa ja palailen taas, kun jotain asian tynkää tai sen vierestä ilmaantuu. :)