TERVEISIÄ LOIMAALTA!
Kuvassa esiintyvät hörhöt vasemmalta: Roope & Emäntä.
Taustalla uskollinen Isuzu D-Max (blogi ei sisällä tuotesijoittelua, mutta jos olet Isuzun maahantuoja ja haluat tarjota sponsorirahaa, niin ota yhteyttä), joka taas vei meidät luotettavasti Loimaalle ja takaisin kotiin.
Päivä oli kivan sateinen ja harmaa ihan alusta alkaen. Mutta onneksi meillä on super hieno, aikapäiviä sitten Hööksiltä ostettu sininen poniloimi, johon Roope on nyt kasvanut. Siihen oli mukava kietoutua matkan ajaksi. Aamupalaa mukaan ja menoksi. Jouduin taas lähtemään matkaan ilman apukuskia, mutta onneksi opettelin eilen peruttamaan kopin kanssa. En kyllä osaa sitä vieläkään, mutta ei paniikkia!
Paikoitusjärjestelyt oli onneksi hoidettu harjoitusradalle ja näyttelytkin oli maneesissa. Vaikkakaan Roope ei ole koskaan ollut maneesissa. Ja siellä kaikui ja hiekkakin oli niin pehmoista, että olisi tehnyt mieli vähän piehtaroida...
Luokassa oli jopa kaksi osallistujaa ja se toinen oli käynyt ihan oripäivilläkin ja arvatenkin voitti luokan. Ihmettelin vähän ruusukkeen väriä ja ajattelin, että ovat vähän uusineet ruusukekantaansa.
Poni koppiin ja hakemaan arvostelua. No se oli ruotsiksi, en ymmärtänyt kyllä muuta, kuin että ponillani on paksu kaula... Sitten silmäni kiinnittyivät paperin alanurkkaan, II... MITÄ!? II? Sen takia se ruusuke oli erivärinen! Me saatiin kakkonen! Mulla on kakkosen poni! (Joka ei ole jalostusoriainesta, senkin lapusta ymmärsin, mutta mitä väliä?) Kakkonen! Jee! Erittäin mukava päätös tämän vuoden näyttelykierrokselle, joka tosin jäi vähän lyhyeksi, mutta sitäkin paremmaksi.
Ja mun mielestä Roope oli ihan järkyttävän näköinen talvikarvansa, märän harjansa ja heinämahansa kanssa... Mut hei, se on kakkosen heinämaha!
Mutta kiitos Shettisyhdistyksen porukalle kivoista näyttelyistä, järjestelyt toimivat taas kerran ja tuomari oli asiallinen.
Kotiin selvittiin kunnialla ja poni pääsi tarhaan. Ja kopinkin sain perutettua ihan ite takaisin omalle paikalleen.
Koska näyttelyissä oli Halloween-teema handler-luokissa, oltiin mekin vähän panostettu.
Blingbling vaan! Ostin tälläiset korvikset ja askartelin ne Roopen päävehkeisiin kiinni, ihan langalla otsikseen. Tuomari huomasi nuo, kun ojensi ruusukkeen.
Tältä ne näyttivät Roopelaisen päässä:
Itselleni ostin tälläisen:
Etsiskelin myös pääkallorintaneulaa tms, olisin laittanut sen tuohon lätsääni, mutta ei vielä sopivaa ole vastaan kävellyt. Voi olla, että nämä jäävät pysyvästi meidän näyttelylookkiin...
Mutta nyt alkaa hirvittävä treenaaminen, toivoisin näkeväni Roopen Vammalan jääraveissa tulevana talvena.
Hevoset olisi tarkoitus laittaa lähiaikoina hokkiin ja sitten toivotaan, että tulee lunta, että tämä pimeys loppuisi.
Kiitos ja kuulemiin.
