Ruusukkeita keräämässä.

Jaahas. Hevosharrastus on taas kesän jäljiltä lähtenyt jotenkin pyörimään, vaikka aika vähän tiukalla välillä onkin.
Onneksi on kuitenkin tuota kesälomaa, niin ehtii jotain tehdäkkin.

Kuulan kanssa olimme eilen mätsäreissä K&K Tallilla, jossa siis näyttelyt Varsan toimesta.
Osallistuimme kylmäveristen luokkaan ja metsäänhän se meni, näyttely oli sateen vuoksi maneesissa ja Kuula tuli siellä aivan hulluksi, sitä ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään ollenkaan, se vain sumeilematta jyräsi joka suuntaan.
Tuomarin tullessa ruusuketta antamaan, joka tietenkin oli sininen, meinasin nauruun kuolla, kun hän sanoi (Kuulalle): "Olet kyllä tänään kovin rauhaton, mutta hyvä että tulit totuttelemaan, kun menet sitten joskus ratsastuskilpailuun."

Niin anteeksi MINNE? Jos joku haluaa mennä sekopään kanssa jonnekkin maneesiin itsensä selästä käsin tappamaan, niin tervemenoa vain, mulla oli kyllä satula autossa valmiina, että treenaamisen olis voinut aloittaa vaikka heti.

No. Poistuimme paikalta lännensatulassa, monteohjissa ja ravikypärässä, että kellekkään ei varmaan jäänyt epäselväksi se meidän laji. ;)
Mitä varten kaikki tuomarit aina olettaa, että kaikki näyttelyissä käyvät hevoset ovat ratsuja tai tulevia sellaisia? Eikö meillä ravi-ihmisillä ole oikeutta harrastaa moista hömppää?

Koska olin oikein urakalla tässä näyttelyssä mukana, ei pelkkä Qlan kanssa riehuminen tietenkään riittänyt, vaan esitin myös kaverini sh-ruunan ja norjis-orin, joka sentään sai punaisen ja pääsi vielä nuorten hevosten kehäänkin ja yllätti positiivisesti hyvällä käytöksellä, vaikka oli ekaa kertaa maneesissa tai edes yleensäkkään missään...
Lisäksi sain parhaan esittäjän palkinnon, Tapiolan lippis meni avustajalleni ja L-koon t-paidan taidan lahjoittaa isännälle, mutta kiva osoitus silti. :)

Ensi kuussa olisi ne vammalan mätsärit, mutta luulen, että ilmoitan vain Roopen, en viitsi mennä sinne Kuulan kanssa sinistä hakemaan, vaikka se kiva väri onkin. Liikaa vaivaa yrittää repiä tamma koppiin yhden pahaisen ruusukkeen takia.

Mutta ensi kuun taistoja odotellessa toivotan mukavaa loppukesää kaikille.

Elokuisia tunnelmia.

Ihanainen jästipääni Kuula kotiutui viikko sitten sunnuntaina.
Mokoma ei kahden tunnin maanittelun/pakottamisen/kaikenmaailman kuiskuttelun jälkeen tullut koppiin, joten tamma käveli sitten kotiin. Satula selkään ja baana auki, puolitoista tuntia sen kanssa tultiin, eikä tuntunut missään!
(Paitsi kaksi seuraavaa päivää emännän lihaksissa.)
Eikä se edes ole kantavana, joten siirrämme varsahaaveet ensi kesään ja keksimme jotain uusia kujeita talveksi.

Roope ei ole vieläkään lähtenyt laitumelle ja tokkopa se sinne enää tänä kesänä edes pääsee, epätoivoiselta näyttää. Ensi kuussa on taas mätsäritkin joihin ajattelin sen viedä, että turha sinne laitumelle sitten pariksi päiväksi on lähteä.
No, onneksi se on saanut laiduntaa tallillakin.

Kuulakaan ei sitten mennyt jokirantaan, kun en saanut sille sinne ketään kaveria, mutta kyllä sillä NIIN karmea heinämaha kehittyi oriasemallakin, että ei paremmasta väliä. Joten ajoa vain tammalle.

Muuten tässä onkin mennyt mukavasti, kesälomaa odotellessa. Kuninkuusravitkin kävin katsomassa ja ensi vuonna Ouluun.