Ei riemulla rajaa, kun tammalla ajaa.

Tänään oli varmaan ensimmäinen talvipäivä, kun oikeasti nautin talvesta.
Olin nimittäin ajamassa tammalla. Haettiin vihdoin ja viimein ne meidän hiittikärryt vanhalta kotitallilta. Menomatka oli kyllä yhtä tuskaa, tamman painaessa todella paljon narulle ja jyrätessä varsin surutta. Käsi on vieläkin sen oloinen, että huomaa, että sitä on johonkin käytetty.

Sain kärrit irti hangesta ja ei kun takaisin kotiin päin. Kuula selvästi nautti juoksemisesta ja annoin sen muutaman pätkän mennä. Hikihän sille tuli ja heitin sen parin loimen kanssa takaisin tarhaan.

Tänään oli myös hevosten hammaslääkäri, eli ne käytiin kaikki raspaamassa. Kuula oli nätisti käytävällä silmiään pyöritellen ja kielellään leikkien. Pikku herra Roope raspattiin ensimmäisen kerran, joskaan sillä ei ollut piikkejä kuin alhaalla. Kiila oli kovin iso Roopen pikku suuhun ja vähän ponia jännitti, että mitäs nyt on meneillään, kun muijat tunkee jotain värkkejä suun täyteen. Kerran pari se veti taaksepäin, niin paljon, kuin narut antoivat myöten, mutta mitään paniikkikohtausta se ei saanut. Tuumasi sitten vain, että taitaa olla parempi, kun on vain ja oli todella hienosti loppuajan. Roope saikin jatkaa hammashuollon jälkeen talvipäivää Valpurin kanssa tarhassa, se kävi lenkillä eilen, joten miettiköön kokemustaan rauhassa.

Valpuri tullaankin ruunaamaan keskiviikkona. Toivottavasti se kertoo kokemuksistaan myös Roopelle, ettei pikkuherran tarvitse päätyä samaan käsittelyyn tottelemattomuuden vuoksi... ;)

Räntää ja loskakelejä.

Tänään on virallisesti ensimmäinen kevätpäivä. Ainakin minulle. Se on nimittäin niin, että maaliskuusta alkaa kevätkuukaudet, ei sillä niin väliä, onko puolitoista metriä lunta maassa vai ei.

Edellisviikon olin tosiaan talvilomalla ja Roope oli muutaman kerran valjaissa. Viime viikolla myös kaikki tallin kaviokkaat lääkittiin ulkoloismyrkyllä ja Roope tulee ensi viikolla saamaan vielä uuden annoksen varmuuden vuoksi, sillä on kuitenkin sen verran pitkä karva ja haluan, että ne paholaiset kuolee. (Siis ne loiset, ei Roope tai muut hevoset, ei ymmärretä väärin...) Varusteita on myös pesty, oli kyllä jo aikakin, ainakin allekirjoittaneen kamat on aina ihan ruokottomassa kunnossa.

Viikonloppuna kävin ajamassa orhilla ja se meinasi oikein urakalla ruveta heittämään lenkkiä, kun ei sitten millään olisi kääntynyt kotiin päin. Jäkitti vain paikallaan tai lähti peruttamaan, kunnes hyppäsin kärryiltä ja käänsin sen ystävällisesti suupielestä toiseen suuntaan. Vaikka, oltais me sitä toistakin kautta kotiin päästy, joskin matkaa olisi tullut varmaan kymmenen kilometriä. Mut kova kunto tolla pörriäisellä on, juossut olisi vaan koko matkan, vasta kotiin päin mentäessä suostui silloin tällöin kävelemään.

Olen vähän miettinyt, että jos ottaisin Roopen kesäksi jokirantaan laitumelle. Sen saa kuitenkin lohkottua ja voisin tarjota muutamalle samanikäiselle laidunpaikan. Mutta päätän asiasta vasta alkukesästä, kun näkee miten laidun lähtee kasvamaan (tämä riippuu ihan tulvista jne.) ja tietysti olisi hyvä puhua asiasta laitumen omistajan, eli isäni kanssa...

Ja oioi sentään, orikuvasto tuli viime viikolla... Voi miten iski varsakuume ja olihan siellä Kesä-Toton mainoskin, joten toivoa ei ole menetetty. Luulen, että pakkaan tamman autoon/koppiin ja vien sen koko kesäksi kyseiselle oriherralle kylään. Ja sitten laitan sormet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivon, että voin ensi keväänä täytellä rekisteripapereita ja ostaa pikkupikku riimuja...