Operaatio: näyttelyt

Ihan näin helluntain kunniaksi kuurasin ponin.
Eipä sitä ole taidettu aikaisemmin kokonaan pestäkkään, mutta kunniallisesti oriherra tapauksesta suoriutui. Karvaa irtosi todella paljon ja vielä sitä jäikin, mutta kyllä tämä tästä.
Tulevien viikkojen aikana olisi tarkoitus vähän harjoitella seisomista ja juoksemista, itse en ole aikaisemmin noin pientä ponia esittänyt, niin en juurikaan tajua, ettei sen kanssa voi juosta niin kovaa, kuin esim. Kuulan kanssa, koska muuten se hyppää laukalle.

Kuula otti tänään lunkisti, kävin vain syöttelemässä sitä ja yritin raapia viimeisiäkin talvikarvoja siitä irti. Huomenna tulee kengittäjä ja voitais loppuviikosta ajaa vaikka vähän juoksua.

Kevään korvalla.

Toukokuukin on sitten niin sanotusti pukannut päälle.

Mammuttini alkavat näyttää hevosilta, joskin ponista lähtee karvaa vieläkin, mistä sitä oikein tulee?!

Kuula alkaa taas näyttämään kiimojaan ja onpas mennyt hankaamaan harjaansa kaljun kohdan, kun on kurkotellut innolla vihreää aidan raosta. Kiva.
Tänään ajolenkillä koettiin sykähdyttäviä tunteita, kun läheisen talon puutarhassa oli vanha pariskunta puutarhatöissä ja olivat sitten sitoneet omenapuuhun syystä tai toisesta muovipussin ja se lepatti tuulessa. Mentiin muuten vauhdilla ympäri ja yhtä vauhdilla taas ympäri ja kohti sitä kauhistusta.
Oli siinä pariskunnalla katsomista, kun tamma kiihdytti silmät pyörien ohi... Aina saa hävetä. ;)

Roope puolestaan on ilmoitettu Metsämäkeen rotunäyttelyyn...
Mitenköhän pikkuherra mahtaa pysyä kätösessä? Missä on mun slipoveri? Minkä väriset housut mä laitan?
Mistä saan KL:n suomi-hupparin? Pitäiskö teettää väliajalle "Kanervakallion Roope"-lippis ja ponille nimi loimeen?

Aika rankkaa tää näyttelykausi, valintoja, valintoja.