Ensi kesän näyttelyitä.

Shetlanninponiyhdistys on julkaissut alustavan näyttelykalenterin ja katselinkin siitä jo, että mihin sitä ensi vuonna suunnattaisiin tuomareiden haukuttavaksi.

Seuraavat paikat varmoja, mikäli ei jotain todella isoa estettä tule:
Kokemäki - heinäkuu
Tampere - heinäkuu, varsinkin, jos vain nuorille

Seuraaviin voisi harkita:
Turku - elo/syyskuu
Mustiala - syyskuu
Loimaa - loka/marraskuu, riippuu millainen karvapallo kaveri on taas tuolloin.

Vermoon haluttaisi myös viedä, mutta enpä tiedä, matka tuonne syrjäkulmille on pitkä.

Eli Roopen kesälaitumella olo taitaa rajoittua kesäkuulle tai vaihtoehtoisesti elokuulle tai ehkä molempiin... Mätsäreissäkin olisi kiva käydä, toivottavasti niitä olisi lähettyvillä.

Kärryponi!

Joulu tuli ja meni ja ihan kiva joulu olikin, ponikin edistyi tässä koulutustavoitteessaan hurjasti.
Aattona ja Tapanina kävin ajamassa sen takaa, varsinkin aattona poni meni TODELLA hyvin.

Tänään sitten oli suuri päivä ja poni sai kärryt perään. Tai kyllähän se niitä jo eilen kokeili, mutta tänään oltiin oikein liikenteessä niiden kanssa.

Roope meni kärryjen kanssa, niin kuin olisi niitä aina perässään kiskonut.
Takaisin päin käännyttäessä Roope pelästyi hiihtäjää, joka suhahti vähän turhan vauhdikkaasti ohi ja loikkasi pientareelle. Siinä sitten oltiin hetki miettimässä, että mihin sitä mentäisiin, kun ihan ympäri asti ei päässyt, koska aisat otti vastaan. Kyllähän siitä sitten päästiin, ojan kautta tosin, mutta tielle kuitenkin.

Uutena vuotena voisimme taas vähän ajella, en usko, että kovin montaa kertaa tarvitaan enää taluttajaa mukana.

Mukavaa loppuvuotta ja parempaa tulevaa vuotta kaikille!

(Ohessa kuva Roopesta lenkin jälkeen, klikkaa isommaksi.)

Talvikuulumisia.

Hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin.

Talven ja pimeyden tultua, ei ole hevosten kanssa kovasti ehtinyt puuhaamaan, ne ovat lähinnä viettäneet aikaa kavereiden kanssa tarhassa. Ei ehkä huono vaihtoehto niiden mielestä kuitenkaan.

Kuula tosin nauttii selvästi joka kerta, kun ehdin sen kärryjen eteen valjastamaan ja lenkin ajamaan. Ja ollaankin tehty yleensä sellaisia tunnin lenkkejä ja viimeksi tamma jopa otti todella rauhallisesti ja melkein käveli suurimman osan matkaa kotiin.

Roopea kävin viime viikonloppuna ajamassa takaa ja tulevana olisi tarkoitus ehtiä molempina päivinä toistamaan sama. Ensin lauantaina totuteltiin sekkiin, ponia kyllä vähän otti päähän, kun ei voinut kiskoa turpaansa maahan, mutta muuten otti sekin ihan asiallisesti. Sunnuntaina ajoin sitä sitten oikein takaa, poni toimi hyvin, vaikka yksin olinkin liikenteessä. Kääntyminen oikealle on kyllä sen verran hankalaa välillä, että avustaja saa luvan tulla mukaan ensi kerralla. Pysähtyminen, peruuttaminen ja raviin lähtö toimi todella hyvin!

Hain ponille jokin aikaa sitten kärryt Porista ja nyt odotan innolla, että pääsisin niitä laittamaan ponin perään. Joulunpyhinä olisi tarkoitus yrittää ajaa sillä ensimmäisen kerran ja kevään valon lisääntymisen myötä olisi tarkoitus ehtiä ajamaan sillä 2-3 kertaa viikossa lyhyitä lenkkejä.

Jos muistaisi ottaa kameran mukaan, niin saisi nekin hetket ikuistettua. ;)

Muuttopuuhissa.

Viime viikon lauantaina Roope oli ensimmäistä kertaa elämässään peräponina.
Hevoset muuttivat silloin toiseen talliin ja koska matkaa tallien välillä on vain muutama kilometri, sai Kuula luvan kiskoa toiset kärryt sinne ja Roope pääsi vähän kävelylle. Se tosin juoksi koko matkan sellaista pientä hölkkää, vaikka Kuula käveli kyllä sen verran rauhassa, että olisi se voinut kävelläkkin. Hiki ponille vähän tuli, mutta hienosti se selviytyi, eikä saanut mitään suurempia sätkyjä edes autoista. (Roope pelkää takaa tulevia autoja, koska eräs k-pää ämmä peläytti sen ajamalla täysillä ohi kolisevalla maasturillaan, kun Roope oli vuotias ja ensimmäisiä kertoja maastossa kävelemässä. Akka on itsekkin hevosihminen, mutta jos oma ratsu pelkää liikennettä, niin kai kaikkien muidenkin hevosten sitten pitäisi...)

Kuula pääsi tarhaan vanhan tutun kaverin eli Jyminän kanssa ja tammamaiseen tapaansa oli tietysti kylmän viileä, vinkui, karautteli laitumen päästä päähän ja omi suolakiven. Nyt kyllä on jo rauhoittunut ja ottavat Jyminän kanssa yhdessä päiväunet, pitkin pituuttaan tietysti.

Roope sitten taas pääsi samaan tarhaan Valpurin kanssa, jonka kanssa oltiin jo näyttelyissäkin Vammalassa, eli melkeinpä vanhoja tuttuja. Oli se kyllä hurjan näköistä hetken, kun oripojat pistivät menemään. Valpuri heitti etusta, mutta ei edes oikeastaan yrittänyt osua ja sitten se kävi Roopea niskaan kiinni. Poni vain pyöri ja pyöri ja kiljui. Sitten mentiin hetken peräkanaa ja pukiteltiin mennessään ja uudestaan toisten kimppuun. Valpuri oli jossain vaiheessa polvillaan, kun Roope puri sitä jalkoihin ja taas hirveää kyytiä toiseen päähän.
Näin viikon jälkeen johtajuus on selvillä, herruuden on vienyt pieni poni ja kivitalon kokoinen ego: Roope.
(Valpuri tosiaan on vuotias, Roopea kaksi kertaa isompi vuonohevosori, mutta maasta se pienikin ponnistaa.)

Tältä näyttelykaudelta meidän näyttelyt ovat sitten ohi, en ilmoittanut Roopea Loimaalle, koska sillä on nyt jo niin pitkä talvikarva, että en viitsi mammutin kanssa lähteä kuuntelemaan kaikkia vikoja, ensi keväänä sitten taas uusin kujein.

Kesäloman loppumetrit

Käytiin taas ponin kanssa vähän näyttäytymässä. Tällä kertaa vuorossa oli Match Show Sastamalan Vammalassa. Ilma oli mainio ja näyttelyt sujuivat muuten mukavasti, joskin kehä oli aivan liian pieni ja olisi kyllä kiva, kun se kolmio merkattaisiin selkeästi. Mutta muuten oikein kivat näyttelyt.

Roope oli todella rauhallisesti, vähän se huuteli ja kehässä seisominen oli aivan liian tylsää, mutta kovin hienosti pikkuherra taas oli. Myös toinen esitettäväni "Valpuri" käyttäytyi asiallisesti, vaikka vähän hämillään olikin ihmisistä ja toisista hevosista. Molemmat oripojat saivat sinisen, mutta Valpuri sai lisäksi luokkansa kakkospalkinnon, eli komean pokaalin. Itsellekkin tuli viemisiä, parhaana esittäjänä sain riimun ja narun ja riimu olikin sopivasti full-kokoa, eli Kuulalle varmaan ihan hyvä. :)

Muuten onkin ollut rauhallista, Kuulan kanssa ollaan käyty lenkillä ja Roopeakin tarvisi taas kesätauon jälkeen ruveta muistuttelemaan takaa-ajosta ja sitten vaan kärryjä perään ja kohti treenipolkuja!

Ruusukkeita keräämässä.

Jaahas. Hevosharrastus on taas kesän jäljiltä lähtenyt jotenkin pyörimään, vaikka aika vähän tiukalla välillä onkin.
Onneksi on kuitenkin tuota kesälomaa, niin ehtii jotain tehdäkkin.

Kuulan kanssa olimme eilen mätsäreissä K&K Tallilla, jossa siis näyttelyt Varsan toimesta.
Osallistuimme kylmäveristen luokkaan ja metsäänhän se meni, näyttely oli sateen vuoksi maneesissa ja Kuula tuli siellä aivan hulluksi, sitä ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään ollenkaan, se vain sumeilematta jyräsi joka suuntaan.
Tuomarin tullessa ruusuketta antamaan, joka tietenkin oli sininen, meinasin nauruun kuolla, kun hän sanoi (Kuulalle): "Olet kyllä tänään kovin rauhaton, mutta hyvä että tulit totuttelemaan, kun menet sitten joskus ratsastuskilpailuun."

Niin anteeksi MINNE? Jos joku haluaa mennä sekopään kanssa jonnekkin maneesiin itsensä selästä käsin tappamaan, niin tervemenoa vain, mulla oli kyllä satula autossa valmiina, että treenaamisen olis voinut aloittaa vaikka heti.

No. Poistuimme paikalta lännensatulassa, monteohjissa ja ravikypärässä, että kellekkään ei varmaan jäänyt epäselväksi se meidän laji. ;)
Mitä varten kaikki tuomarit aina olettaa, että kaikki näyttelyissä käyvät hevoset ovat ratsuja tai tulevia sellaisia? Eikö meillä ravi-ihmisillä ole oikeutta harrastaa moista hömppää?

Koska olin oikein urakalla tässä näyttelyssä mukana, ei pelkkä Qlan kanssa riehuminen tietenkään riittänyt, vaan esitin myös kaverini sh-ruunan ja norjis-orin, joka sentään sai punaisen ja pääsi vielä nuorten hevosten kehäänkin ja yllätti positiivisesti hyvällä käytöksellä, vaikka oli ekaa kertaa maneesissa tai edes yleensäkkään missään...
Lisäksi sain parhaan esittäjän palkinnon, Tapiolan lippis meni avustajalleni ja L-koon t-paidan taidan lahjoittaa isännälle, mutta kiva osoitus silti. :)

Ensi kuussa olisi ne vammalan mätsärit, mutta luulen, että ilmoitan vain Roopen, en viitsi mennä sinne Kuulan kanssa sinistä hakemaan, vaikka se kiva väri onkin. Liikaa vaivaa yrittää repiä tamma koppiin yhden pahaisen ruusukkeen takia.

Mutta ensi kuun taistoja odotellessa toivotan mukavaa loppukesää kaikille.

Elokuisia tunnelmia.

Ihanainen jästipääni Kuula kotiutui viikko sitten sunnuntaina.
Mokoma ei kahden tunnin maanittelun/pakottamisen/kaikenmaailman kuiskuttelun jälkeen tullut koppiin, joten tamma käveli sitten kotiin. Satula selkään ja baana auki, puolitoista tuntia sen kanssa tultiin, eikä tuntunut missään!
(Paitsi kaksi seuraavaa päivää emännän lihaksissa.)
Eikä se edes ole kantavana, joten siirrämme varsahaaveet ensi kesään ja keksimme jotain uusia kujeita talveksi.

Roope ei ole vieläkään lähtenyt laitumelle ja tokkopa se sinne enää tänä kesänä edes pääsee, epätoivoiselta näyttää. Ensi kuussa on taas mätsäritkin joihin ajattelin sen viedä, että turha sinne laitumelle sitten pariksi päiväksi on lähteä.
No, onneksi se on saanut laiduntaa tallillakin.

Kuulakaan ei sitten mennyt jokirantaan, kun en saanut sille sinne ketään kaveria, mutta kyllä sillä NIIN karmea heinämaha kehittyi oriasemallakin, että ei paremmasta väliä. Joten ajoa vain tammalle.

Muuten tässä onkin mennyt mukavasti, kesälomaa odotellessa. Kuninkuusravitkin kävin katsomassa ja ensi vuonna Ouluun.

Ponin kanssa maailmalla.

Käväisimme Roopen kanssa Kokemäellä näyttelyissä.
Päivä oli mukavan aurinkoinen ja lämmin ja lisäksi näyttelyt oli toteutettu todella hyvin, joten toivottavasti ensi vuonnakin saadaan näyttelyt Kokemäelle.

Kehään mentäessä alkoi pikkuisen epäilyttää, että olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa miniponiluokkaan, kun tuntui, että kaikki muut oli niin valtavan isoja. Mutta vaikka Roope oli porukan pienin, niin ainakin sillä oli suurin ego, sen verran se antoi taas itsestään kuulua.
Saimme taas kolmosen, tämäkään tuomari ei oikein sporttimalleista viehättynyt, vaan jätti meidät ja sen kovin hienon Galantlaisen viimeisiksi. No, ehkä raviradalla järjestys on sitten toinen.

Roopella oli ilmeisesti niin valtaisan kivaa, että se ei olisi halunnut lähteä kotiin, vaan harasi kaikilla neljällä jalalla vastaan.
Roopen laitumelle lähtö nyt siirtyi muutamalla viikolla, mutta toivottavasti pääsevät Nallen kanssa lähiaikoina lomailemaan.

Kuula edelleen asemalla, toivottavasti se ultrataan tiineeksi ja saan sen kohta kotilaitumelle.

Varsatoiveita.

Melko rauhallisella mallilla sujunut hevostelut.
Emännän kesäloma on vielä KUUKAUDEN päässä, joten työtäytteisiä ovat päivät.

Roope on vihdoinkin päättänyt luopua viimeisistäkin talvikarvoistaan ja on mielestäni jotenkin kehittynyt ihan muutamassa viikossa, jotenkin siihen on massaa tullut enemmän, enkä nyt tarkoita heinämahaa...

Kuula on edelleen Toperin Oriasemalla ja siemennettiin eilen illalla. Tosin sen verran suunnitelma matkan varrella on muuttunut, että ori vaihtui ja uusi isäehdokas on Liptus. Syynä ihan puhtaasti, ettei Kesä-Totosta saanutkaan siementä tänä vuonna, mikä oli kyllä valtavan iso pettymys, enkä tosiaan tuota stressierkkiä viitsi ruveta 300 km:n päähän rahtaamaan. Joten Kesä-Totolais-haaveet siirretään ensi kesään.
Tällä hetkellä toivotaan, että tärppää tuosta ekasta yrityksestä ja ensi kesänä tulisi Pikku-Kuula. :)

Huh hellettä.

Tänään töiden jälkeen pakkasimme kaverini kanssa tamman autoon (lue: taistelimme sen kanssa 25 min, ennen kuin se käveli muina naisina koppiin..)
ja huristelimme Keikyään.
Siellä tamma pakkopilttuuseen ja ell totesi sillä olevan kiiman juuri nyt hyvässä mallissa, sääli vaan että ei ole siementä.
Asiaa saadaan taas aamulla eteenpäin, kun soitan orinpitäjälle.

Sulhaseksi on valittu Kesä-Toto ja nyt on laitettu kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että kaikki menisi ok ja tamma saataisiin kantavaksi.

Tiinehtymisen jälkeen se matkaakin laitumelle jokirantaan, tallille palailemme varmaan elokuun puolella, kun laidun on kaluttu.

Roope on tallilla vielä Kokemäen näyttelyyn asti ja suunnittelinkin tässä, että jos vaikka ohjasajaisi sitä muutaman kerran viikossa, jos se saisi vaikka muuta ajateltavaa, kuin huutelu ja takapuolen hinkkaaminen karsinalautoihin...

Sadepäivä.

Näyttelypäivästä selvittiin kuin selvittiinkin kunnialla.
Poni meni hienosti koppiin molemmissa päissä ja matkusti asiallisesti.
Näyttelypaikalla se oli aivan tohkeissaan ja kaikille oli hirveästi asiaa. Tuntui, ettei kenenkään muun ori pitänyt moista meteliä.
Roope käyttäytyi myös kehässä asiallisesti, joskaan ei olisi malttanut millään seistä ja ravissakin täytyi ottaa muutama laukka-askel.
Arvostelusta en ymmärtänyt kuin puolet, lappu kun on ruotsiksi... Mutta jalostusoriksi ponista ei kuulemma ole. No, emme vaivu epätoivoon, Roope saa pitää sukukalleutensa, mikäli ne eivät haittaa tulevaa raviuraa.
Koska raviurahan meillä tässä tähtäimessä on, ei niinkään siitoshommat.
Mutta kaikinpuolin oli mukava päivä ja innolla odotan jo Kokemäen näyttelyitä.

Kuulan elo on ollut melko rauhallista, laitumella oloa ja muutaman kerran viikossa valjaissa lenkkeilyä.

Kesä tulla tupsahti.

Sunnuntaina juhlistimme läkähdyttävän kuumaa päivää Kuulan kanssa ratsastuslenkillä.
Harmi vain, että tamman kanssa rauhallinen köpöttely metsän siimeksessä ei onnistu, vaan kotiin tullaan tukka tuutilla ja kipinät kavioista sinkoillen.
No, olipahan syytä pestä tamma lenkin jälkeen. Kuula on nyt päässyt vihreän makuun ja saa olla päivässä muutaman tunnin laitumella. Sunnuntaina tallille lomailemaan tullut lv-ruuna pääsee kuulemma sen kaveriksi.

Roope jatkaa mahtailuaan ja huutaa kuin pieni sika, aina kun sen vie tallista pihalle, takaisin talliin, ottaa karsinasta käytävälle, taluttaa naapurin hevosten ohi... Siis koko ajan.
Herkku lähti kotiin sunnuntaina, mutta onneksi Nalle-pappa jäi vielä Roopelle kaveriksi.
Roope lähtee Kokemäen näyttelyn jälkeen, johon ilmoitin sen tänään, Nallen kanssa kesälaitumelle.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että emme tänä vuonna ainakaan osallistu Vermon poninäyttelyyn. Katsotaan ensin miten meidät haukutaan Turussa ja Kokemäellä ja nuollaan sitten talvi haavojamme ja kokeillaan ensi kesänä uudestaan!
Loimaalle ajattelin sen ilmoittaa, Mustiala jää meiltä väliin, on silloin muuta menoa.

Operaatio: näyttelyt

Ihan näin helluntain kunniaksi kuurasin ponin.
Eipä sitä ole taidettu aikaisemmin kokonaan pestäkkään, mutta kunniallisesti oriherra tapauksesta suoriutui. Karvaa irtosi todella paljon ja vielä sitä jäikin, mutta kyllä tämä tästä.
Tulevien viikkojen aikana olisi tarkoitus vähän harjoitella seisomista ja juoksemista, itse en ole aikaisemmin noin pientä ponia esittänyt, niin en juurikaan tajua, ettei sen kanssa voi juosta niin kovaa, kuin esim. Kuulan kanssa, koska muuten se hyppää laukalle.

Kuula otti tänään lunkisti, kävin vain syöttelemässä sitä ja yritin raapia viimeisiäkin talvikarvoja siitä irti. Huomenna tulee kengittäjä ja voitais loppuviikosta ajaa vaikka vähän juoksua.

Kevään korvalla.

Toukokuukin on sitten niin sanotusti pukannut päälle.

Mammuttini alkavat näyttää hevosilta, joskin ponista lähtee karvaa vieläkin, mistä sitä oikein tulee?!

Kuula alkaa taas näyttämään kiimojaan ja onpas mennyt hankaamaan harjaansa kaljun kohdan, kun on kurkotellut innolla vihreää aidan raosta. Kiva.
Tänään ajolenkillä koettiin sykähdyttäviä tunteita, kun läheisen talon puutarhassa oli vanha pariskunta puutarhatöissä ja olivat sitten sitoneet omenapuuhun syystä tai toisesta muovipussin ja se lepatti tuulessa. Mentiin muuten vauhdilla ympäri ja yhtä vauhdilla taas ympäri ja kohti sitä kauhistusta.
Oli siinä pariskunnalla katsomista, kun tamma kiihdytti silmät pyörien ohi... Aina saa hävetä. ;)

Roope puolestaan on ilmoitettu Metsämäkeen rotunäyttelyyn...
Mitenköhän pikkuherra mahtaa pysyä kätösessä? Missä on mun slipoveri? Minkä väriset housut mä laitan?
Mistä saan KL:n suomi-hupparin? Pitäiskö teettää väliajalle "Kanervakallion Roope"-lippis ja ponille nimi loimeen?

Aika rankkaa tää näyttelykausi, valintoja, valintoja.

Sairastelua.

Omistajan osalta, hevoset ovat terveitä, kuin pukit.

Pian olisi aika ilmoittaa Roope kesän ensimmäisiin näyttelyihin, kunhan pääsen töihin takaisin, niin täytyy vähän fiilata työvuoroja niin, että pääsen ponini kanssa Metsämäkeen.

Pääsiäistä tässä on odotettu kuin kuuta nousevaa, että pääsisi ponia vähän taas ajamaan takaa, mutta mitä vielä! Näyttää siltä, että melko rauhallisesti saa pääsiäisen ottaa, ettei parantumiseen tule takapakkia.
Kuulan valjaatkin näyttää siltä, että ne saisi dynamiitilla jysäyttää puhtaaksi, satulan onneksi putsasin viime sunnuntaina.

No, parempia päiviä odotellessa. Päivitän tuohon oikealle aikataulua, jolloin Roopen voi nähdä livenä lähiseudulla.

Maaliskuuta!

Maaliskuukin alkaa olla loppupuolella, mutta ainakin valoa taas riittää ja kevätkin on kovaa vauhtia tulossa, tänään bongasin auran joutsenia ja pajunkissojakin jo aurinkoisella paikalla näkyi runsaasti olevan. Hevoset 2009-messuillakin tuli käytyä ja tilasin hevosille nimikyltit, sekä ostin Kuulalle länkkärin alle oikein kunnon huovan.

Tiet ovat sen verran sulaneet ja pehmenneet mukavasti, että tamman kanssa on laitettu oikein kaviota toisen eteen ja ajetaan lähes säännöllisesti juoksua ja sen verran on kunto noussut ja kevättä tammalla rinnassa, että eipä se kävely juuri edes neitiä kiinnosta.

Roopekin on herännyt talvihorroksestaan ja alkanut tajuamaan olevansa ori, kovasti se ainakin huutaa ja elvistelee tallin muille hevosille. Tarhassa painetaan harja tuutilla Herkun ja Nallen kanssa ja hauskaa kaveruksilla näyttää selvästi olevan.
Tänään Roope oli ensimmäistä kertaa varsinaisesti ajo-opetuksessa ja ajoimme sitä takaa. Välillä vain tuppasi mielenkiinto kohdistumaan naapurin tarhaileviin hevosiin ja kovasti vielä haettiin turvaa taluttajasta, mutta muuten meni kyllä todella hienosti, ohjasapujakin kuunteli varsin sujuvasti. Kyllä tästä vielä ajoponi tehdään.

Alustavasti katselin ja merkkailin kalenteriin jo kesän shettisnäyttelyitä ja Kokemäelle ja Turkuun nyt olisi ainakin tarkoitus Roopen kanssa mennä, mikäli kaikki vaan menee hyvin. Pitäisi varmaan sille jo vähän sovitella näyttelyvehkeitä ja harjoitella sitäkin sen kanssa. Onneksi lähistöllä on luultavasti mätsärit ennen varsinaista tulikoetta, että päästään vähän harjoittelemaan.

Lunta tulvillaan.

Tammani on outo.
Edellispäivänä laitoin vahingossa liikaa vettä sen pellavarouheeseen ja siitä tuli ihan puuroa.
No annoin sen kuitenkin tammalle ja sehän imi sitä huulet tötteröllä, pillin jos olisin sille antanut, niin olisi kyllä ollut täydellinen näky. No, kävin sitten hakemassa lämmintä vettä ja kun tulin takaisin, niin tamma oli saanut ruokansa nautittua ja sen oli näköinenkin. Sillä oli pellavaista turvassa, silmäkulmassa ja toisessa korvassa + että se oli töhrinyt sillä ruokakupin reunat ja puolet seinästä. Kyllä oli ollut hyvää! Siitä kun olisi kuvan saanut.

Tänään käytiin iltalenkillä ratsain, lunta tuli ja aukealla kävi todella kylmä tuuli, onneksi suurin osa lenkistä menee metsän suojassa. Huomenna pääsee taas ajamaan, jos vaikka käytäis vähän radalla päästämässä.

Roope viihtyy edelleen kyläreissullansa, tulee tosin viikolla 9 takaisin.
Eilen sain viestin, että on ruvennut esteitä treenaamaan, talon koira hyppii kuusen runkojen yli tarhassa ja Roope perässä. :)

Että tälläistä meillä täällä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Päätin siirtää hevosten kuulumiset tänne blogiin, niin päivitys helpottuu vähän ja lisäksi tänne saa lisättyä kuvia paljon helpommin.

Uusi vuosi on lähtenyt hevosten kannalta käyntiin vähän lomailutunnelmissa, koska ensin olin viikon kipeänä ja sitten neljä päivää Tallinnassa, joten Kuula ei ihan kauheasti lenkillä käynyt parin viikon aikana. Ja sen kyllä huomasi, tamma oli virtaa täynnä, mutta nyt jo tasautunut.

Roope sen sijaan muutti maanantaina. Ei minnekkään kauas tosin, mutta meni kaveriksi vanhemmalle sh-tammalle, joka stressasi yksin karsinassaan öisin ja oli tarhassakin melko rauhaton.
Olihan se huolestuttavaa laittaa niitä samaan tarhaan, kun toinen on iso ja toinen pieni ja kun Roope on kuitenkin oriherra.
Mutta kerran ne vinkaisivat puolin ja toisin ja sitten mentiinkin jo yhdessä etsimään heinää lumen seasta. Ja kun menin ottamaan Roopea kiinni, niin meinasi lähteä karkuun ja tuumata, ettei hän ainakaan lähde minnekkään.
Eilen sain viestin, että olisivat halunneet yöksi mennä samaan karsinaan. :)
On se vaan kummallinen poni, tulee näköjään toimeen kenen kanssa vaan ja kaikki käy muutenkin.