Ihanainen jästipääni Kuula kotiutui viikko sitten sunnuntaina.
Mokoma ei kahden tunnin maanittelun/pakottamisen/kaikenmaailman kuiskuttelun jälkeen tullut koppiin, joten tamma käveli sitten kotiin. Satula selkään ja baana auki, puolitoista tuntia sen kanssa tultiin, eikä tuntunut missään!
(Paitsi kaksi seuraavaa päivää emännän lihaksissa.)
Eikä se edes ole kantavana, joten siirrämme varsahaaveet ensi kesään ja keksimme jotain uusia kujeita talveksi.
Roope ei ole vieläkään lähtenyt laitumelle ja tokkopa se sinne enää tänä kesänä edes pääsee, epätoivoiselta näyttää. Ensi kuussa on taas mätsäritkin joihin ajattelin sen viedä, että turha sinne laitumelle sitten pariksi päiväksi on lähteä.
No, onneksi se on saanut laiduntaa tallillakin.
Kuulakaan ei sitten mennyt jokirantaan, kun en saanut sille sinne ketään kaveria, mutta kyllä sillä NIIN karmea heinämaha kehittyi oriasemallakin, että ei paremmasta väliä. Joten ajoa vain tammalle.
Muuten tässä onkin mennyt mukavasti, kesälomaa odotellessa. Kuninkuusravitkin kävin katsomassa ja ensi vuonna Ouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi omituisille otuksille.