Koko yön kävin katsomassa parin tunnin välein, ei siellä vedettiin unta palloon tai syötiin. Aamuviiden aikaan talliin hiipiminen ei enää onnistunut, vaan tamma halusi ulos. Vein ne sitten pihalle ja menin nukkumaan.
Seitsemän aikaan kurkein ikkunasta, ei kummempia, ajattelin, että voin nukkua vähän aikaa vielä.
Vähän ennen yhdeksää herään siihen, kun äiti ryntää ovesta ja ilmoittaa, että Kuulalla on varsa.
Jaahas, rouva päätti sitten varsoa pihalle.
Eikä siinä ollut sitten kauaa nokka tuhissut, äiti sanoi, että oli kahdeksan jälkeen vilkaissut hevosia ja silloin kaikki oli ollut ok.
Kuula oli jo nuollut vauvan puhtaaksi ja jälkeiset oli kaikki tulleet, napanuora siististi poikki, kun menin tarhalle.
Roope näytti vähän kummastuneelta naapuritarhassa. Sillä oli vähän sellainen "Mistä tuo pikkukaveri oikein tuli?"- ilme. Mutta hienosti poni hoiti nuo kätilön hommat toiselta puolen aitaa. ;)
Varsa nousi tunnin päästä ylös ja yritti nisälle, mutta tamma kääntyi aina pois. Vein sen tallin seinään kiinni, mutta varsa ei vaan löytänyt nisää. Laitoimme ne sitten karsinaan, varsa vaan on niin pirun itsepäinen, eikä olisi halunnut emän perässä tulla, vaan lähti seikkailemaan ties minne. Tuo meidän silta on kanssa vähän paha, mutta urheasti pikkumies siitä kiipesi.
Juotin sitä pari kertaa pullosta, kun tamma antaa kyllä lypsää ja päästää nisälle, kun on itse päästä kiinni. Vihdoinkin onnistuimme ja varsa kävi ihan itse maitobaarissa, vaikka aika taiteenlaji se kyllä on, saada pää oikeaan asentoon ja pysyä vielä pystyssä. :)
Nyt seuraillaan tilannetta ja annetaan hevosten huilata karsinassa.
Omasta maasta pitäisi heinä tehdä, eilen käytiin jo hakemassa ostoheinää 300 paalia, oli hieno ilmakin, mikäs sen upeampi tapa viettää sunnuntaipäivää.
Minä lähden talliin katsomaan, ihailkaa te meidän oripojan kuvia. :)
Todella huojentunein terveisin: Monika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi omituisille otuksille.