...vielä ei ihan ole suvi suloinen, mutta mihin vuosi taas vierähti?
Viime kesä meni, no vähän kiireessä.
Mutta tiedättekö, paljon saatiin aikaankin.
Istun tällä hetkellä oman taloni työhuoneessa ja ikkunasta iltahämärässä näkyy siirtotallin pääty. Jos nousen ylös ja kävelen keittiöön, voin katsella omia hevosiani, omassa (1/3 valtakuntaa) pihassa. Pitkä oli matka ja paljon on tehty työtä, vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta voin sanoa, että kyllä kannatti. En ole varmaan ikinä ollut onnellisempi.
Kuula ja Roope tulivat kotiin kesän lopussa, en vain muista päivää. Se oli varmaan 9.9. Ehkä. Mutta sen muistan, kun ajoin tuota suoraa hevoskoppi perässä kohti kotia ja sanoin apukuskille, että tämä on se päivä, kun minä lupasin tammalleni kauan sitten. Lupasin Kuulalle, että vien sen pois Ypäjältä ja sen lupauksen pidin 31.1.2005. Kun lähdimme ensimmäisestä yhteisestä kodistamme pois 2008, lupasin, että jonain päivänä me muutetaan omaan kotiin ja sieltä me ei lähdetä koskaan pois. Nyt me ollaan siellä, täältä meitä ei kukaan aja pois.
Yksi unelmani toteutuu toivottavasti ensi kesänä. Kuula on nimittäin kantavana! Isäorina on kertakaikkiaan upea Kesä-Toto. Tiedän, että ihmiset eivät valintaani ymmärrä ja varsasta tulee todennäköisesti tosi iso ja tosi punarautias, mutta minä haluan vähän erisukuisen varsan. Ei kaikkia Suikkuun meneviä tarvitse astuttaa Vokkerlaisilla. Toivon todella kovasti tammavarsaa, mutta juhannuksen tienoilla se sitten nähdään, että mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään. Toivottavasti kaikki menee hyvin, suurin pelkoni on, että menetän sekä varsan, että tamman...
Siirtotallistamme en olekkaan turinoinut. Ostettiin viime keväänä yksityiseltä vuonna 2007 rakennettu kahden hevosen siirtotalli välitilalla. Se on todella hieno. Toisessa karsinassa on lattiassa pari kuoppaa ja edellistalvena sitä on käytetty mopokorjaamona, joten lattialla on pari öljyläikkää, mutta se ei tahtia haittaa. Pesin tallin kesällä ja maalasimme pohjavärin piiloon. Tallista tuli mustikansininen, tykkään väristä vaikka sekin herätti vähän ihmetystä... Ensi kesänä vielä laitetaan koristelaudoitukset kuntoon ja sitten se on valmis. Isä teki hienon sillan, että hevoset pääsevät talliin. Lastaussiltoja inhoava Kuulakin saatiin maaniteltua talliin ensimmäisellä kerralla melkein viidessä minuutissa. :) (Kuvassa tallin ympärillä ei ole vallihautaa, vaan sähkökaapelille on kaivettu uoma...)
Ai niin, kun haimme Kuulaa kotiin Kylämäestä... Kiitos muuten Elinalle ja henkilökunnalle Kuulan saattamisesta onnelliseen tilaan ja hyvästä hoidosta! Tamma oli sitä mieltä, että hän ei lähde. Lastasimme sitä kolme tuntia. Tosi kiva, onneksi jotkut ihanat ihmiset tulivat auttamaan ja pakotimme tamman koppiin, jossa se matkasi ihan ilman ongelmia kotiin. Olin varma, että se saa siinä jo keskenmenon, sen verran raivona neiti oli.
Roope on ollut taas harmittavan vähällä liikunnalla. Oikein ottaa päähän, tarvitsemme ryhtiliikkeen. Eilen se palasteli kaksi aitatolppaa, ehkä sen olisi aika ruveta tienaamaan vähän rahaa, että saadaan kulut peittoon (never). Pakotan kohta naapurin lapset ratsastamaan sillä, että saa edes jotain liikuntaa. ;) (Edelleen peräänkuulutan niitä innokkaita ponityttöjä, missä olette?!?)
Ensi kesäksi onkin sitten paljon puuhaa. Varsa syntyy, talli pitää laittaa kuntoon, heinät korjata omalta pellolta, tehdään isommat tarhat, Roopen ajattelin viedä ainakin yksiin näyttelyihin. Lisäksi talo pitää viimeistellä ulkoa, tehdä pihat ja autotalli loppuun, että saadaan lopputarkastus tehtyä tähänkin projektiin. Ja vielä jos ehdittäisiin korjaamaan navetan katto ja välikatto. Taidan perustaa "työleirin" ja myyn elämysmatkoja kalliilla helsinkiläisille. Pääsee maatilantöihin ja ehtoolla voidaan sitten paistaa nuotiolla makkaraa ja käydä rantasaunassa.
Ihanaa että olet saanut nyt omaan pihaan hevoset :)! Roopelle terkkuja <3!!
VastaaPoista