Jaahas.
Sitä oltaisiin taas edetty vuotta jo siihen pisteeseen, että kevät yrittää tunkea sitkeästi esille.
Ja se on ihanaa!
Kevät on melkein parempi vuodenaika, kuin kesä. Melkein.
Roope kotiutui tuossa alkukuusta takaisin Huittisiin.
Haimme sen työkaverini kanssa Seinäjoen raviradalta.
Kovasti se on jykevöitynyt ja jotenkin aikuistunut. Ja klipattu. Voi että se on hassun näköinen. Mutta klippaus on kyllä kätevä. Voi olla, että se klipataan ensi syksynäkin.
Nyt olen epätoivoisesti yrittänyt mahduttaa aikatauluun ponin ajamista, että saisin viedä sen Kokemäelle hiittiraveihin. Olisi kiva nähdä poni kipittämässä radalla, vauhtia siltä kyllä löytyy. Ehkä loppukesästä voisi haaveilla jotain pientä lähtöäkin. Ehkä.
Näyttelyitäkin katselin sillä silmällä.
Turku, Ylöjärvi ja Loimaa ovat sellaisia varteenotettavia vaihtoehtoja. Paitsi, että Loimaan näyttely menee taas päällekkäin eräiden koiranäyttelyiden kanssa... No, onhan Turussa ja Ylöjärvessä tarpeeksi. Haluaisin vain tietää mitä tuomarit sanoo siitä täysikasvuisena orina.
Syksyllä saattaa nimittäin Roope-pojalle käydä kylmät ja voi olla, että ruunautan sen. Paitsi, jos se pärjää näyttelyissä ja jos raviura kulkee hyvin.
(Lue: ei pelkoa.)
Kuula ei ole vielä tänä keväänä näyttänyt kunnolla kiimaa...
Haluaisin siitä NIIN KOVASTI varsan. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tänä kesänä tärppäisi ja kaikki menisi hyvin ja ensi vuonna meillä olisi tammavarsa.
Tässä alkaa nyt pikkuhiljaa olla sellaiset hetket käsillä, että oma talli alkaa olla ajankohtainen, sillä talo alkaa olla kohta valmis.
Se, että sauna ja pesutilat + khh ovat alkutekijöissään ei meinaa mitään.
Minun toiveeni Heporannasta alkaa olla hyvällä mallilla.
Tänään kävimme katsomassa kahden hevosen siirtotallia. Se oli mahtava! Todella siisti ja isokokoinen. Sisäpesu, ruokakupit paikalleen ja kiinnitysnarut koukkuihin + ulkopuolelta maalaus ja se on täydellinen!
Kunhan nyt vain saataisiin se kotiin, niin pääsisi "sisustamaan".
En malta odottaa, että hevoset saadaan kotiin.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kuulumiset 2011.
Melkein vuosi meni tätä päivitystaukoa.
No, ei se mitään, eipä tässä vuodessa ole juurikaan mitään tapahtunut.
Ja bannerikin on vielä toistaiseksi ajankohtainen, vaikka ulkona ei lumi juurikaan tahtia haittaa.
Viime kesä meni töissä, hevoset olivat laitumella ja silloin tällöin kävin ajelemassa. Roope piti viedä Kokemäen näyttelyihin, mutta unohdin ilmoittaa sen... Kuulan astutus meni metsään, koska tamma ei näyttänyt kesäkuulla ollenkaan kiimaa, enkä ruvennut sitä sitten asemalla raahaamaan.
Sen verran äksöniä oli heinäkuun alkupäivinä, että Roopen tarhakaveri muutti uuteen kotiin ja Roope päätti sitten yhtenä päivänä mennä muiden kanssa samaan tarhaan. Ketään ei ollut näkemässä episodia, mutta kun ihmiset kotiutui töistä, niin kaikki kolme olivat samassa laitumessa ja söivät. Joskin kaikki olivat hikisiä ja Roopella oli muutama vekki siellä täällä.
Yksi naarmu vasemman korvan tykönä, yksi ruhje ryntäissä ja syvä haava oikean silmän alla. Kuula on sille luultavasti näyttänyt, että mitä kuuluu ja kuka käskee.
Roope sai antibioottikuurin ja särkylääkkeitä ja viikon ulkoilukiellon.
Oli siinä kova paikka pojalle olla karsinassa viikko. Haavaa huuhdeltiin ruiskulla kaksi kertaa päivässä, muut olivat lievempiä ja ne vain putsasin.
Aluksi se oli vain yöt ulkona ja päivät sisällä, ettei mene ötököitä haavoihin. Onneksi haavat paranivat hyvin, silmän alla on havaittavissa pieni haalea arpi, mutta kyllä kovalla jätkällä pitää muutama arpi ollakkin.
Syyskuun loppupuolella Roope lähti ylläpitoon.
Nyt se vaihtaa, luultavasti tänä viikonloppuna, paikkaa. Raviponiksi sen olisi kuitenkin tarkoitus päätyä ja sehän tässä on pääasia.
Kuula voi paksusti. Uittaa häntäänsä kuralammikoissa ja komentelee Jyminää.
Harmittaa, kun aika on niin kortilla, ettei kamalasti ehdi liikuttelemaan ja tuo pimeys...
No, jonain päivänä me päästään molemmat samaan pihaan ja tämä kiire hellittää ja elämä on ihanaa. Sitä päivää odotellessa. :)
No, ei se mitään, eipä tässä vuodessa ole juurikaan mitään tapahtunut.
Ja bannerikin on vielä toistaiseksi ajankohtainen, vaikka ulkona ei lumi juurikaan tahtia haittaa.
Viime kesä meni töissä, hevoset olivat laitumella ja silloin tällöin kävin ajelemassa. Roope piti viedä Kokemäen näyttelyihin, mutta unohdin ilmoittaa sen... Kuulan astutus meni metsään, koska tamma ei näyttänyt kesäkuulla ollenkaan kiimaa, enkä ruvennut sitä sitten asemalla raahaamaan.
Sen verran äksöniä oli heinäkuun alkupäivinä, että Roopen tarhakaveri muutti uuteen kotiin ja Roope päätti sitten yhtenä päivänä mennä muiden kanssa samaan tarhaan. Ketään ei ollut näkemässä episodia, mutta kun ihmiset kotiutui töistä, niin kaikki kolme olivat samassa laitumessa ja söivät. Joskin kaikki olivat hikisiä ja Roopella oli muutama vekki siellä täällä.
Yksi naarmu vasemman korvan tykönä, yksi ruhje ryntäissä ja syvä haava oikean silmän alla. Kuula on sille luultavasti näyttänyt, että mitä kuuluu ja kuka käskee.
Roope sai antibioottikuurin ja särkylääkkeitä ja viikon ulkoilukiellon.
Oli siinä kova paikka pojalle olla karsinassa viikko. Haavaa huuhdeltiin ruiskulla kaksi kertaa päivässä, muut olivat lievempiä ja ne vain putsasin.
Aluksi se oli vain yöt ulkona ja päivät sisällä, ettei mene ötököitä haavoihin. Onneksi haavat paranivat hyvin, silmän alla on havaittavissa pieni haalea arpi, mutta kyllä kovalla jätkällä pitää muutama arpi ollakkin.
Syyskuun loppupuolella Roope lähti ylläpitoon.
Nyt se vaihtaa, luultavasti tänä viikonloppuna, paikkaa. Raviponiksi sen olisi kuitenkin tarkoitus päätyä ja sehän tässä on pääasia.
Kuula voi paksusti. Uittaa häntäänsä kuralammikoissa ja komentelee Jyminää.
Harmittaa, kun aika on niin kortilla, ettei kamalasti ehdi liikuttelemaan ja tuo pimeys...
No, jonain päivänä me päästään molemmat samaan pihaan ja tämä kiire hellittää ja elämä on ihanaa. Sitä päivää odotellessa. :)
lauantai 25. joulukuuta 2010
Otukset huurteessa.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Uusi kuvagalleria.
Avasin uuden kuvagallerian, tervetuloa.
Siellä on nyt kuvia, joita ei ole blogin puolella nähty, kotisivuilla on saattanut joitakin olla.
Yritän tulevaisuudessa vihdoin ja viimein saada skannattua myös Kuulan Ypäjän aikaisia kuvia, vaikka osa niistä on aika huonoja. (Otettu tavallisella kameralla.)
Tuo picasweb saa tulevaisuudessa toimia vain blogin kuvien latauspaikkana, samoin photobucket. En tykkää kummankaan ominaisuuksista, liian sekavia molemmat, tämä kuvat.fi vaikuttaa hyvinkin kelvolliselta, vaikkakin siellä on mainoksia.
Ehkä tulevaisuudessa laitan sinne myös muita kuvia, Puttelandia kun suljettiin jo ajat sitten...
Tästä uuteen galleriaan.
Siellä on nyt kuvia, joita ei ole blogin puolella nähty, kotisivuilla on saattanut joitakin olla.
Yritän tulevaisuudessa vihdoin ja viimein saada skannattua myös Kuulan Ypäjän aikaisia kuvia, vaikka osa niistä on aika huonoja. (Otettu tavallisella kameralla.)
Tuo picasweb saa tulevaisuudessa toimia vain blogin kuvien latauspaikkana, samoin photobucket. En tykkää kummankaan ominaisuuksista, liian sekavia molemmat, tämä kuvat.fi vaikuttaa hyvinkin kelvolliselta, vaikkakin siellä on mainoksia.
Ehkä tulevaisuudessa laitan sinne myös muita kuvia, Puttelandia kun suljettiin jo ajat sitten...
Tästä uuteen galleriaan.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Vuoden viimeiset näyttelyt.

TERVEISIÄ LOIMAALTA!
Kuvassa esiintyvät hörhöt vasemmalta: Roope & Emäntä.
Taustalla uskollinen Isuzu D-Max (blogi ei sisällä tuotesijoittelua, mutta jos olet Isuzun maahantuoja ja haluat tarjota sponsorirahaa, niin ota yhteyttä), joka taas vei meidät luotettavasti Loimaalle ja takaisin kotiin.
Päivä oli kivan sateinen ja harmaa ihan alusta alkaen. Mutta onneksi meillä on super hieno, aikapäiviä sitten Hööksiltä ostettu sininen poniloimi, johon Roope on nyt kasvanut. Siihen oli mukava kietoutua matkan ajaksi. Aamupalaa mukaan ja menoksi. Jouduin taas lähtemään matkaan ilman apukuskia, mutta onneksi opettelin eilen peruttamaan kopin kanssa. En kyllä osaa sitä vieläkään, mutta ei paniikkia!
Paikoitusjärjestelyt oli onneksi hoidettu harjoitusradalle ja näyttelytkin oli maneesissa. Vaikkakaan Roope ei ole koskaan ollut maneesissa. Ja siellä kaikui ja hiekkakin oli niin pehmoista, että olisi tehnyt mieli vähän piehtaroida...
Luokassa oli jopa kaksi osallistujaa ja se toinen oli käynyt ihan oripäivilläkin ja arvatenkin voitti luokan. Ihmettelin vähän ruusukkeen väriä ja ajattelin, että ovat vähän uusineet ruusukekantaansa.
Poni koppiin ja hakemaan arvostelua. No se oli ruotsiksi, en ymmärtänyt kyllä muuta, kuin että ponillani on paksu kaula... Sitten silmäni kiinnittyivät paperin alanurkkaan, II... MITÄ!? II? Sen takia se ruusuke oli erivärinen! Me saatiin kakkonen! Mulla on kakkosen poni! (Joka ei ole jalostusoriainesta, senkin lapusta ymmärsin, mutta mitä väliä?) Kakkonen! Jee! Erittäin mukava päätös tämän vuoden näyttelykierrokselle, joka tosin jäi vähän lyhyeksi, mutta sitäkin paremmaksi.
Ja mun mielestä Roope oli ihan järkyttävän näköinen talvikarvansa, märän harjansa ja heinämahansa kanssa... Mut hei, se on kakkosen heinämaha!
Mutta kiitos Shettisyhdistyksen porukalle kivoista näyttelyistä, järjestelyt toimivat taas kerran ja tuomari oli asiallinen.
Kotiin selvittiin kunnialla ja poni pääsi tarhaan. Ja kopinkin sain perutettua ihan ite takaisin omalle paikalleen.
Koska näyttelyissä oli Halloween-teema handler-luokissa, oltiin mekin vähän panostettu.

Blingbling vaan! Ostin tälläiset korvikset ja askartelin ne Roopen päävehkeisiin kiinni, ihan langalla otsikseen. Tuomari huomasi nuo, kun ojensi ruusukkeen.
Tältä ne näyttivät Roopelaisen päässä:

Itselleni ostin tälläisen:

Etsiskelin myös pääkallorintaneulaa tms, olisin laittanut sen tuohon lätsääni, mutta ei vielä sopivaa ole vastaan kävellyt. Voi olla, että nämä jäävät pysyvästi meidän näyttelylookkiin...
Mutta nyt alkaa hirvittävä treenaaminen, toivoisin näkeväni Roopen Vammalan jääraveissa tulevana talvena.
Hevoset olisi tarkoitus laittaa lähiaikoina hokkiin ja sitten toivotaan, että tulee lunta, että tämä pimeys loppuisi.
Kiitos ja kuulemiin.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Talvikarvan kasvatusta.
No juu.
Taas sitä on kepsahdettu ihan jo lokakuun puolelle. Ihan huomaamatta.
Mitäs meille kuuluu?
Tuolla aikaisemmin kirjoitin ilmoittaneeni Kuulan mätsäreihin. No enpäs sitten ilmoittanutkaan ja parempi niin. Silloin sunnuntai-aamuna kun raahasin ysin pintaan kirppiskamojani tallille ja kirosin itseni alimpaan ... johonkin, olin vain supertyytyväinen, ettei tarvinnut taistella Kuulan kanssa enää siellä kehässä. Olin taas ollut yön töissä ja unia alla ehkäpä se neljä tuntia, loistava yhdistelmä; yötyöt + hevosharrastus... No mätsärit meni suhteellisen kunnialla, vaikka venäytin selkäni toisen esitettäväni kanssa.
Ilmoitin MOLEMMAT Jokilaakson Hevosystävien mätsäreihin Sastamalaan, mutta ne karkelot sitten peruttiin, vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Aina nillitetään ettei kukaan järjestä mitään ja sitten kun järjestetään, niin kukaan ei ilmoita kaakkejaan mihinkään tai ainakaan raahaa niitä paikalle? Kuinka kauan te oikein tarvitsette aikaa siihen, että päätätte tuotteko roikkovatsanne sinne kehään vai ette? Se ei meinaa mitään, onko ilmoittautumisaikaa kaksi viikkoa vai kolme kuukautta, ei se hevonen siitä sen kummemmaksi muutu. Ainakaan aikuinen hevonen. Itsellä ei ole tapana juosta verenmaku suussa jossain mätsäreissä, lähinnä sen on kiva tapa viettää yksi päivä hevosten ja tuttujen kanssa.
Roope on nyt ilmoitettu vielä viimeinen päivä oleviin Loimaan näyttelyihin. Sinne lähdetään muhkealla talvikarvalla varustettuna.
Laiton Roopesta myös ylläpito-ilmoituksen nettiin, muutamia kyselyitä on tullut, toivottavasti pikkuherra saataisiin harrastavaan kotiin. Mutta mikäli se ei kenellekkään kelpaa, täytyy yrittää keksiä, että miten ehtisin liikuttaa sen viikolla, kun talvi ja pimeys puskee päälle.
Nyt olen ehtinyt vielä hyvin liikutellakkin viikolla töiden jälkeen ja viikonloppuisin ollaan myös käyty ajamassa. Yksi lauantai ajoin Roopella 9 km:n lenkin, aikaa meni 1h 40 min. Saman lenkin ajaa Kuulalla parhaimmillaan 25 minuutissa... Kuulakin on ollut nyt kiitettävän rauhallinen, välillä oikein miettii, mahtaako kyseessä olla se oma hevonen. Mutta ihan hyvä, että sekin malttaa välillä kävellä.
Lopuksi vielä muutama kuva, kamera kun oli yksi päivä mukana tallilla.

Roope + 150 kg kesäkiloja.
"Koskas toi teidän tamma oikein varsoo?"

Kuula ja mukataiteellinen kuva. Miksi sillä on kuraa päässä?
Kettu kuittaa, mukavaa syksyä kaikille!
Taas sitä on kepsahdettu ihan jo lokakuun puolelle. Ihan huomaamatta.
Mitäs meille kuuluu?
Tuolla aikaisemmin kirjoitin ilmoittaneeni Kuulan mätsäreihin. No enpäs sitten ilmoittanutkaan ja parempi niin. Silloin sunnuntai-aamuna kun raahasin ysin pintaan kirppiskamojani tallille ja kirosin itseni alimpaan ... johonkin, olin vain supertyytyväinen, ettei tarvinnut taistella Kuulan kanssa enää siellä kehässä. Olin taas ollut yön töissä ja unia alla ehkäpä se neljä tuntia, loistava yhdistelmä; yötyöt + hevosharrastus... No mätsärit meni suhteellisen kunnialla, vaikka venäytin selkäni toisen esitettäväni kanssa.
Ilmoitin MOLEMMAT Jokilaakson Hevosystävien mätsäreihin Sastamalaan, mutta ne karkelot sitten peruttiin, vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Aina nillitetään ettei kukaan järjestä mitään ja sitten kun järjestetään, niin kukaan ei ilmoita kaakkejaan mihinkään tai ainakaan raahaa niitä paikalle? Kuinka kauan te oikein tarvitsette aikaa siihen, että päätätte tuotteko roikkovatsanne sinne kehään vai ette? Se ei meinaa mitään, onko ilmoittautumisaikaa kaksi viikkoa vai kolme kuukautta, ei se hevonen siitä sen kummemmaksi muutu. Ainakaan aikuinen hevonen. Itsellä ei ole tapana juosta verenmaku suussa jossain mätsäreissä, lähinnä sen on kiva tapa viettää yksi päivä hevosten ja tuttujen kanssa.
Roope on nyt ilmoitettu vielä viimeinen päivä oleviin Loimaan näyttelyihin. Sinne lähdetään muhkealla talvikarvalla varustettuna.
Laiton Roopesta myös ylläpito-ilmoituksen nettiin, muutamia kyselyitä on tullut, toivottavasti pikkuherra saataisiin harrastavaan kotiin. Mutta mikäli se ei kenellekkään kelpaa, täytyy yrittää keksiä, että miten ehtisin liikuttaa sen viikolla, kun talvi ja pimeys puskee päälle.
Nyt olen ehtinyt vielä hyvin liikutellakkin viikolla töiden jälkeen ja viikonloppuisin ollaan myös käyty ajamassa. Yksi lauantai ajoin Roopella 9 km:n lenkin, aikaa meni 1h 40 min. Saman lenkin ajaa Kuulalla parhaimmillaan 25 minuutissa... Kuulakin on ollut nyt kiitettävän rauhallinen, välillä oikein miettii, mahtaako kyseessä olla se oma hevonen. Mutta ihan hyvä, että sekin malttaa välillä kävellä.
Lopuksi vielä muutama kuva, kamera kun oli yksi päivä mukana tallilla.

Roope + 150 kg kesäkiloja.
"Koskas toi teidän tamma oikein varsoo?"

Kuula ja mukataiteellinen kuva. Miksi sillä on kuraa päässä?
Kettu kuittaa, mukavaa syksyä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)