Ruusukkeita keräämässä.

Jaahas. Hevosharrastus on taas kesän jäljiltä lähtenyt jotenkin pyörimään, vaikka aika vähän tiukalla välillä onkin.
Onneksi on kuitenkin tuota kesälomaa, niin ehtii jotain tehdäkkin.

Kuulan kanssa olimme eilen mätsäreissä K&K Tallilla, jossa siis näyttelyt Varsan toimesta.
Osallistuimme kylmäveristen luokkaan ja metsäänhän se meni, näyttely oli sateen vuoksi maneesissa ja Kuula tuli siellä aivan hulluksi, sitä ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään ollenkaan, se vain sumeilematta jyräsi joka suuntaan.
Tuomarin tullessa ruusuketta antamaan, joka tietenkin oli sininen, meinasin nauruun kuolla, kun hän sanoi (Kuulalle): "Olet kyllä tänään kovin rauhaton, mutta hyvä että tulit totuttelemaan, kun menet sitten joskus ratsastuskilpailuun."

Niin anteeksi MINNE? Jos joku haluaa mennä sekopään kanssa jonnekkin maneesiin itsensä selästä käsin tappamaan, niin tervemenoa vain, mulla oli kyllä satula autossa valmiina, että treenaamisen olis voinut aloittaa vaikka heti.

No. Poistuimme paikalta lännensatulassa, monteohjissa ja ravikypärässä, että kellekkään ei varmaan jäänyt epäselväksi se meidän laji. ;)
Mitä varten kaikki tuomarit aina olettaa, että kaikki näyttelyissä käyvät hevoset ovat ratsuja tai tulevia sellaisia? Eikö meillä ravi-ihmisillä ole oikeutta harrastaa moista hömppää?

Koska olin oikein urakalla tässä näyttelyssä mukana, ei pelkkä Qlan kanssa riehuminen tietenkään riittänyt, vaan esitin myös kaverini sh-ruunan ja norjis-orin, joka sentään sai punaisen ja pääsi vielä nuorten hevosten kehäänkin ja yllätti positiivisesti hyvällä käytöksellä, vaikka oli ekaa kertaa maneesissa tai edes yleensäkkään missään...
Lisäksi sain parhaan esittäjän palkinnon, Tapiolan lippis meni avustajalleni ja L-koon t-paidan taidan lahjoittaa isännälle, mutta kiva osoitus silti. :)

Ensi kuussa olisi ne vammalan mätsärit, mutta luulen, että ilmoitan vain Roopen, en viitsi mennä sinne Kuulan kanssa sinistä hakemaan, vaikka se kiva väri onkin. Liikaa vaivaa yrittää repiä tamma koppiin yhden pahaisen ruusukkeen takia.

Mutta ensi kuun taistoja odotellessa toivotan mukavaa loppukesää kaikille.

Elokuisia tunnelmia.

Ihanainen jästipääni Kuula kotiutui viikko sitten sunnuntaina.
Mokoma ei kahden tunnin maanittelun/pakottamisen/kaikenmaailman kuiskuttelun jälkeen tullut koppiin, joten tamma käveli sitten kotiin. Satula selkään ja baana auki, puolitoista tuntia sen kanssa tultiin, eikä tuntunut missään!
(Paitsi kaksi seuraavaa päivää emännän lihaksissa.)
Eikä se edes ole kantavana, joten siirrämme varsahaaveet ensi kesään ja keksimme jotain uusia kujeita talveksi.

Roope ei ole vieläkään lähtenyt laitumelle ja tokkopa se sinne enää tänä kesänä edes pääsee, epätoivoiselta näyttää. Ensi kuussa on taas mätsäritkin joihin ajattelin sen viedä, että turha sinne laitumelle sitten pariksi päiväksi on lähteä.
No, onneksi se on saanut laiduntaa tallillakin.

Kuulakaan ei sitten mennyt jokirantaan, kun en saanut sille sinne ketään kaveria, mutta kyllä sillä NIIN karmea heinämaha kehittyi oriasemallakin, että ei paremmasta väliä. Joten ajoa vain tammalle.

Muuten tässä onkin mennyt mukavasti, kesälomaa odotellessa. Kuninkuusravitkin kävin katsomassa ja ensi vuonna Ouluun.

Ponin kanssa maailmalla.

Käväisimme Roopen kanssa Kokemäellä näyttelyissä.
Päivä oli mukavan aurinkoinen ja lämmin ja lisäksi näyttelyt oli toteutettu todella hyvin, joten toivottavasti ensi vuonnakin saadaan näyttelyt Kokemäelle.

Kehään mentäessä alkoi pikkuisen epäilyttää, että olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa miniponiluokkaan, kun tuntui, että kaikki muut oli niin valtavan isoja. Mutta vaikka Roope oli porukan pienin, niin ainakin sillä oli suurin ego, sen verran se antoi taas itsestään kuulua.
Saimme taas kolmosen, tämäkään tuomari ei oikein sporttimalleista viehättynyt, vaan jätti meidät ja sen kovin hienon Galantlaisen viimeisiksi. No, ehkä raviradalla järjestys on sitten toinen.

Roopella oli ilmeisesti niin valtaisan kivaa, että se ei olisi halunnut lähteä kotiin, vaan harasi kaikilla neljällä jalalla vastaan.
Roopen laitumelle lähtö nyt siirtyi muutamalla viikolla, mutta toivottavasti pääsevät Nallen kanssa lähiaikoina lomailemaan.

Kuula edelleen asemalla, toivottavasti se ultrataan tiineeksi ja saan sen kohta kotilaitumelle.

Varsatoiveita.

Melko rauhallisella mallilla sujunut hevostelut.
Emännän kesäloma on vielä KUUKAUDEN päässä, joten työtäytteisiä ovat päivät.

Roope on vihdoinkin päättänyt luopua viimeisistäkin talvikarvoistaan ja on mielestäni jotenkin kehittynyt ihan muutamassa viikossa, jotenkin siihen on massaa tullut enemmän, enkä nyt tarkoita heinämahaa...

Kuula on edelleen Toperin Oriasemalla ja siemennettiin eilen illalla. Tosin sen verran suunnitelma matkan varrella on muuttunut, että ori vaihtui ja uusi isäehdokas on Liptus. Syynä ihan puhtaasti, ettei Kesä-Totosta saanutkaan siementä tänä vuonna, mikä oli kyllä valtavan iso pettymys, enkä tosiaan tuota stressierkkiä viitsi ruveta 300 km:n päähän rahtaamaan. Joten Kesä-Totolais-haaveet siirretään ensi kesään.
Tällä hetkellä toivotaan, että tärppää tuosta ekasta yrityksestä ja ensi kesänä tulisi Pikku-Kuula. :)

Huh hellettä.

Tänään töiden jälkeen pakkasimme kaverini kanssa tamman autoon (lue: taistelimme sen kanssa 25 min, ennen kuin se käveli muina naisina koppiin..)
ja huristelimme Keikyään.
Siellä tamma pakkopilttuuseen ja ell totesi sillä olevan kiiman juuri nyt hyvässä mallissa, sääli vaan että ei ole siementä.
Asiaa saadaan taas aamulla eteenpäin, kun soitan orinpitäjälle.

Sulhaseksi on valittu Kesä-Toto ja nyt on laitettu kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että kaikki menisi ok ja tamma saataisiin kantavaksi.

Tiinehtymisen jälkeen se matkaakin laitumelle jokirantaan, tallille palailemme varmaan elokuun puolella, kun laidun on kaluttu.

Roope on tallilla vielä Kokemäen näyttelyyn asti ja suunnittelinkin tässä, että jos vaikka ohjasajaisi sitä muutaman kerran viikossa, jos se saisi vaikka muuta ajateltavaa, kuin huutelu ja takapuolen hinkkaaminen karsinalautoihin...

Sadepäivä.

Näyttelypäivästä selvittiin kuin selvittiinkin kunnialla.
Poni meni hienosti koppiin molemmissa päissä ja matkusti asiallisesti.
Näyttelypaikalla se oli aivan tohkeissaan ja kaikille oli hirveästi asiaa. Tuntui, ettei kenenkään muun ori pitänyt moista meteliä.
Roope käyttäytyi myös kehässä asiallisesti, joskaan ei olisi malttanut millään seistä ja ravissakin täytyi ottaa muutama laukka-askel.
Arvostelusta en ymmärtänyt kuin puolet, lappu kun on ruotsiksi... Mutta jalostusoriksi ponista ei kuulemma ole. No, emme vaivu epätoivoon, Roope saa pitää sukukalleutensa, mikäli ne eivät haittaa tulevaa raviuraa.
Koska raviurahan meillä tässä tähtäimessä on, ei niinkään siitoshommat.
Mutta kaikinpuolin oli mukava päivä ja innolla odotan jo Kokemäen näyttelyitä.

Kuulan elo on ollut melko rauhallista, laitumella oloa ja muutaman kerran viikossa valjaissa lenkkeilyä.

Kesä tulla tupsahti.

Sunnuntaina juhlistimme läkähdyttävän kuumaa päivää Kuulan kanssa ratsastuslenkillä.
Harmi vain, että tamman kanssa rauhallinen köpöttely metsän siimeksessä ei onnistu, vaan kotiin tullaan tukka tuutilla ja kipinät kavioista sinkoillen.
No, olipahan syytä pestä tamma lenkin jälkeen. Kuula on nyt päässyt vihreän makuun ja saa olla päivässä muutaman tunnin laitumella. Sunnuntaina tallille lomailemaan tullut lv-ruuna pääsee kuulemma sen kaveriksi.

Roope jatkaa mahtailuaan ja huutaa kuin pieni sika, aina kun sen vie tallista pihalle, takaisin talliin, ottaa karsinasta käytävälle, taluttaa naapurin hevosten ohi... Siis koko ajan.
Herkku lähti kotiin sunnuntaina, mutta onneksi Nalle-pappa jäi vielä Roopelle kaveriksi.
Roope lähtee Kokemäen näyttelyn jälkeen, johon ilmoitin sen tänään, Nallen kanssa kesälaitumelle.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että emme tänä vuonna ainakaan osallistu Vermon poninäyttelyyn. Katsotaan ensin miten meidät haukutaan Turussa ja Kokemäellä ja nuollaan sitten talvi haavojamme ja kokeillaan ensi kesänä uudestaan!
Loimaalle ajattelin sen ilmoittaa, Mustiala jää meiltä väliin, on silloin muuta menoa.