Tervetuloa mätsäreihin Huittisiin, M&M Tallille 15.8.2010 klo. 10 alkaen.
Kutsuun. (Aukeaa pdf-tiedostona.)
sunnuntai 8. elokuuta 2010
perjantai 6. elokuuta 2010
LOMA!
Seuraavassa Roopen terveiset kesälaitumelta, kuvina.
Kuvat on otettu noin kolme viikkoa sitten ja nyt sillä on niin SUURI vatsa, että ei varmaan mahdu edes aisoihin. Laidun on melko hyvin jo kaluttu, laajennuskin ja katoamissaldossa toisen etujalan kenkä. Että ihan putkeen on mennyt.
Mikä ihme tuo on!?! (Ei sitä pienet ponit joka päivä moottorivenettä nää.)
Täyttä laukkaa turvaan portille.
Vähän oli heinä pitkää.
Etsi kuvasta poni.
Roopen kuvissa esiintynyt tarhakaveri, Vallu on nyt myyty uuteen kotiin ja kun palaamme taas tallin arkeen, joutuu Roope valitettavasti olemaan yksin tarhassa, en oikein uskalla sitä Kuulan ja Jympsin kanssa samaan laittaa, ettei käy hassusti. Kuula kun saattaa vähän komennella rankemmalla kädellä tai kaviolla.
Emännällä alkoi nyt sitten kesäloma, joka tietää hevosille vähemmän lomaa. Yhdet mätsäritkin olisi Kuulalle tiedossa, entisellä kotitallillamme, sinne ei tarvitse mennä kopilla, joten sopii tammalle.
Kuvat on otettu noin kolme viikkoa sitten ja nyt sillä on niin SUURI vatsa, että ei varmaan mahdu edes aisoihin. Laidun on melko hyvin jo kaluttu, laajennuskin ja katoamissaldossa toisen etujalan kenkä. Että ihan putkeen on mennyt.
Mikä ihme tuo on!?! (Ei sitä pienet ponit joka päivä moottorivenettä nää.)
Täyttä laukkaa turvaan portille.
Vähän oli heinä pitkää.
Etsi kuvasta poni.
Roopen kuvissa esiintynyt tarhakaveri, Vallu on nyt myyty uuteen kotiin ja kun palaamme taas tallin arkeen, joutuu Roope valitettavasti olemaan yksin tarhassa, en oikein uskalla sitä Kuulan ja Jympsin kanssa samaan laittaa, ettei käy hassusti. Kuula kun saattaa vähän komennella rankemmalla kädellä tai kaviolla.
Emännällä alkoi nyt sitten kesäloma, joka tietää hevosille vähemmän lomaa. Yhdet mätsäritkin olisi Kuulalle tiedossa, entisellä kotitallillamme, sinne ei tarvitse mennä kopilla, joten sopii tammalle.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Kesän ensimmäiset näyttelyt.
Eilen suhattiin oripojan kanssa maailmalla.
Kokemäen näyttelyihin startattiin yhdeksän aikaan aamulla, emäntä virkeänä neljän tunnin yöunilla rattiin ja Isun keula kohti Kokemäkeä. Roope naposteli aamupalaheinät kopissa ja olikin taas energiaa huudella kaikille ohimeneville varikolla.
Kehät menivät melko jouhevasti ohi ja vuoro tulikin melko pian. Meidän luokassa oli meidän lisäksi vain yksi toinen poni, hauskan värinen ruuna, joka pokkasikin toisen palkinnon ja voitti luokan. (No yllätys.)
Roope sai kolmannen palkinnon, mutta tuomari sanoi palkintojen jaossa minulle, että Roope on rakenteeltaan tyypillinen ja hyvä, jopa kakkosen arvoinen, mutta jalka-asennot laskevat pisteet kolmoseen. (Hajavarpainen edestä ja vtj kiertää ravissa.) Täytynee siis mennä ostamaan ponille jostain uudet jalat.
No ei vaan, mutta olen kyllä NIIN tyytyväinen tuohon epäviralliseen lausuntoon, mulla on sittenkin poni, jolla on ok rakenne. Olen ajatellut, että kolmoset tulevat siitä, että rakenne on solakampi, kuin mitä shettiksellä pitäisi olla, mutta ne onkin nuo koivet! Kyllä nuo hajavarpaat on kotona huomattu, mutta yksikään tuomari ei ole niistä koskaan mitään sanonut. Mistäköhän saa ostaa shettisten polvisuojia, eikös hajavarpaiset lyö polviin?
Kuvia ei valitettavasti ole, koska olin yksin liikenteessä, kuvailu ja esittäminen yhtäaikaa on vähän vaikeaa.
Illemmalla pakattiin Roope toisen kerran koppiin ja Vallu kaveriksi ja suunnattiin "Heporantaan". Pojat pääsivät laitumelle jokirantaan. Oli siellä ihmeellistä, yhtäkkiä Vallu saattoi kesken kaiken hypätä ilmaan viskoen jalkojaan minne sattuu ja kauheeta karkua portille. Heinä on pikkuisen pitkää paikoittain, niin että Roopea ei välillä edes näy, täytyy varmaan sitoa siihen sellainen lasten polkupyöräviiri, että löytää sen tarvittaessa. ;)
Kuulalle ei kummempaa kuulu. Yksi päivä puhuin erään paikallisen hevosmiehen kanssa hevosista ja tulin vain maininneeksi, että Kuula on samaa tammalinjaa, kuin hänen tammansa. "Herranjumala, eikä sulla ole varsoja siitä? Nyt äkkiä astuttamaan, sen linjan varsat on haluttuja." Tamma on kuulemma yhdestä suomen parhaista emälinjoista ja kyllähän se on tiedostettu, olihan tästä linjasta joku vuosi juttua HU:n jalostuskuvastossa.
Samalta emälinjalta siis esim. sellaisia hevosia, kuin tänä vuonna kuninkuusraveissa kisaavat Oktaavia ja Kokeva, sekä derpyvoittaja Valtraus. Lisäksi orit Pette, Löytävä ja Noova ovat samoja sukulinjoja.
Viikonloppuna onkin sitten nuo kunkkarit, sinne olisi tarkoitus suunnistaa. Otan varmaan digikameran mukaan, niin jos saataisiin jotain kuvia eetteriin.
Mutta nyt lähden morjestamaan poikia rantaan ja sitten tallille ajamaan Kuulaa ja jos jaksaisi varusteitakin puhdistaa.
Kokemäen näyttelyihin startattiin yhdeksän aikaan aamulla, emäntä virkeänä neljän tunnin yöunilla rattiin ja Isun keula kohti Kokemäkeä. Roope naposteli aamupalaheinät kopissa ja olikin taas energiaa huudella kaikille ohimeneville varikolla.
Kehät menivät melko jouhevasti ohi ja vuoro tulikin melko pian. Meidän luokassa oli meidän lisäksi vain yksi toinen poni, hauskan värinen ruuna, joka pokkasikin toisen palkinnon ja voitti luokan. (No yllätys.)
Roope sai kolmannen palkinnon, mutta tuomari sanoi palkintojen jaossa minulle, että Roope on rakenteeltaan tyypillinen ja hyvä, jopa kakkosen arvoinen, mutta jalka-asennot laskevat pisteet kolmoseen. (Hajavarpainen edestä ja vtj kiertää ravissa.) Täytynee siis mennä ostamaan ponille jostain uudet jalat.
No ei vaan, mutta olen kyllä NIIN tyytyväinen tuohon epäviralliseen lausuntoon, mulla on sittenkin poni, jolla on ok rakenne. Olen ajatellut, että kolmoset tulevat siitä, että rakenne on solakampi, kuin mitä shettiksellä pitäisi olla, mutta ne onkin nuo koivet! Kyllä nuo hajavarpaat on kotona huomattu, mutta yksikään tuomari ei ole niistä koskaan mitään sanonut. Mistäköhän saa ostaa shettisten polvisuojia, eikös hajavarpaiset lyö polviin?
Kuvia ei valitettavasti ole, koska olin yksin liikenteessä, kuvailu ja esittäminen yhtäaikaa on vähän vaikeaa.
Illemmalla pakattiin Roope toisen kerran koppiin ja Vallu kaveriksi ja suunnattiin "Heporantaan". Pojat pääsivät laitumelle jokirantaan. Oli siellä ihmeellistä, yhtäkkiä Vallu saattoi kesken kaiken hypätä ilmaan viskoen jalkojaan minne sattuu ja kauheeta karkua portille. Heinä on pikkuisen pitkää paikoittain, niin että Roopea ei välillä edes näy, täytyy varmaan sitoa siihen sellainen lasten polkupyöräviiri, että löytää sen tarvittaessa. ;)
Kuulalle ei kummempaa kuulu. Yksi päivä puhuin erään paikallisen hevosmiehen kanssa hevosista ja tulin vain maininneeksi, että Kuula on samaa tammalinjaa, kuin hänen tammansa. "Herranjumala, eikä sulla ole varsoja siitä? Nyt äkkiä astuttamaan, sen linjan varsat on haluttuja." Tamma on kuulemma yhdestä suomen parhaista emälinjoista ja kyllähän se on tiedostettu, olihan tästä linjasta joku vuosi juttua HU:n jalostuskuvastossa.
Samalta emälinjalta siis esim. sellaisia hevosia, kuin tänä vuonna kuninkuusraveissa kisaavat Oktaavia ja Kokeva, sekä derpyvoittaja Valtraus. Lisäksi orit Pette, Löytävä ja Noova ovat samoja sukulinjoja.
Viikonloppuna onkin sitten nuo kunkkarit, sinne olisi tarkoitus suunnistaa. Otan varmaan digikameran mukaan, niin jos saataisiin jotain kuvia eetteriin.
Mutta nyt lähden morjestamaan poikia rantaan ja sitten tallille ajamaan Kuulaa ja jos jaksaisi varusteitakin puhdistaa.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Oho, kesäkuulla jo!
Hei vain taas pitkästä aikaa!
Aika on taas mennyt ihan siivillä ja koska en vieläkään ole muistanut ottaa kameraa mukaan tallille, niin tein vanhoista kuvista vähän kesäisemmän otsikkobannerin + vaihdon vähän tyyliä blogiin.
Hevosten elo ollut suht rauhallista, talon rakentaminen ja työt vievät niin paljon aikaa, ettei oikein tahdo ehtiä. Roopen kanssa on sentään ajeltu aina, kun olen ehtinyt. Tänäänkin olimme ajamassa ja läheltä piti, ettei päästy hengestämme. Olimme juuri ylittämässä siltaa, kun joku idiootti tuli vähintään kahdeksaakymppiä vastaan. Näki meidät ihan varmasti, mutta ei todellakaan jarruttanut, vaan suhahti noin kymmenen sentin päästä Roopesta, joka jo hyppäsi pystyyn hermostuksissaan. Hetken vilisi silmissä kauhukuvia siitä, miten poni paiskautuu kaiteeseen ja joudutaan lopettamaan siihen sillalle jalkojen ollessa poikki... Nyt harmittaa ihan vietävästi, etten ehtinyt rekisterinumeroa ottaa ylös. Mutta jos on joku paikallinen sieltä päin, niin aivan varmasti ajaa toistekkin meidän ohi tai tulen sen auton tuossa kylillä näkemään... Oli kuitenkin jenkkimallin lava-auto, ei niitä ihan jokaisella ole.
Roopen meneminen Tampereen näyttelyyn nyt sitten jäi, koska huomasin näyttelykutsun vasta eilen ja viimeinen ilmoittautumispäivä oli 8.6! Kutsu ei tainnut ihan hirveän kauaa olla edes näkyvillä, koska viimeksi kun kävin sitä katsomassa, niin se ei ollut vielä ilmestynyt. Ilmeisesti nämä näyttelyt ovat vain harvoille ja valituille ja poniharrastajille, joilla on aikaa roikkua netissä 24/7.
No, ilmoitin sen sitten Kokemäelle.
Voi tosin olla, ettei sitä kannattaisi sinnekkään viedä, on talvikarvan pudotettuaan taas niin sportissa kunnossa, että kyllä siellä tuomarit on taas kauhuissaan, kun herralla ei ole 147 kg ylimääräistä.
Sitten hevosiin (tavallaan) liittymätön asia. Tontti, jolle taloni ja tuleva talli joskus valmistuvat lohkotiin kuluvalla viikolla ja paikalle piti keksiä nimi. Siitä tuli sitten Heporanta! Ehkä siis tulevaisuudessa nähdään Heporannan- poneja maailmalla. Tai sitten ei, netistä nimittäin löysin jo yhden Heporanta-tallin.
Aika on taas mennyt ihan siivillä ja koska en vieläkään ole muistanut ottaa kameraa mukaan tallille, niin tein vanhoista kuvista vähän kesäisemmän otsikkobannerin + vaihdon vähän tyyliä blogiin.
Hevosten elo ollut suht rauhallista, talon rakentaminen ja työt vievät niin paljon aikaa, ettei oikein tahdo ehtiä. Roopen kanssa on sentään ajeltu aina, kun olen ehtinyt. Tänäänkin olimme ajamassa ja läheltä piti, ettei päästy hengestämme. Olimme juuri ylittämässä siltaa, kun joku idiootti tuli vähintään kahdeksaakymppiä vastaan. Näki meidät ihan varmasti, mutta ei todellakaan jarruttanut, vaan suhahti noin kymmenen sentin päästä Roopesta, joka jo hyppäsi pystyyn hermostuksissaan. Hetken vilisi silmissä kauhukuvia siitä, miten poni paiskautuu kaiteeseen ja joudutaan lopettamaan siihen sillalle jalkojen ollessa poikki... Nyt harmittaa ihan vietävästi, etten ehtinyt rekisterinumeroa ottaa ylös. Mutta jos on joku paikallinen sieltä päin, niin aivan varmasti ajaa toistekkin meidän ohi tai tulen sen auton tuossa kylillä näkemään... Oli kuitenkin jenkkimallin lava-auto, ei niitä ihan jokaisella ole.
Roopen meneminen Tampereen näyttelyyn nyt sitten jäi, koska huomasin näyttelykutsun vasta eilen ja viimeinen ilmoittautumispäivä oli 8.6! Kutsu ei tainnut ihan hirveän kauaa olla edes näkyvillä, koska viimeksi kun kävin sitä katsomassa, niin se ei ollut vielä ilmestynyt. Ilmeisesti nämä näyttelyt ovat vain harvoille ja valituille ja poniharrastajille, joilla on aikaa roikkua netissä 24/7.
No, ilmoitin sen sitten Kokemäelle.
Voi tosin olla, ettei sitä kannattaisi sinnekkään viedä, on talvikarvan pudotettuaan taas niin sportissa kunnossa, että kyllä siellä tuomarit on taas kauhuissaan, kun herralla ei ole 147 kg ylimääräistä.
Sitten hevosiin (tavallaan) liittymätön asia. Tontti, jolle taloni ja tuleva talli joskus valmistuvat lohkotiin kuluvalla viikolla ja paikalle piti keksiä nimi. Siitä tuli sitten Heporanta! Ehkä siis tulevaisuudessa nähdään Heporannan- poneja maailmalla. Tai sitten ei, netistä nimittäin löysin jo yhden Heporanta-tallin.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Oripäivät.
Terveisiä oripäivältä!
Kävin katsastamassa oreja sekä tietysti opiskeluajan tuttuja (hevosia).
En kylläkään katsonut, kuin 3-vuotiaat, syystä, että siellä oli Roopen puoliveli kokeilemassa onneaan, joskin laihoin tuloksin. Kuvaa en herrasta saanut, koska majaili kopissa lähes koko näyttelyn ajan. Vähän oli samoja piirteitä, kuin Roopessa ja elkeitä. ;)
Muutamasta orista sain kuvat napattua, joskin en huomannut laittaa pidempää putkea kameraan, joten ovat vähän "kaukaa". Yritän laittaa tähän ainoan kolmivuotiaan, joka sai jalostusoikeuden kuvan, katsotaan onnistuuko...
Toimii! (Klikatkaa kuva isommaksi.) Hän on Ace v.d. Groenkamp, valtaisan suloinen ja hyvät käytöstavat omaava herramiesponi, jos mulla olis ponitamma voisin harkita tuosta varsaa.
(Ostoslistalla, kunhan oma talli saadaan valmiiksi: Galantlainen ja minishettis.)
Hienoja olivat toki muutkin, mutta tämä erottui kyllä edukseen.
Kävin katsomassa I ja II-tallien kokoonpanot ja otin muutaman kuvan Taikurista. Noidan ja Poolan paikallistin tarhasta notkumasta. Molempien pitäisi varsoa tässä kuussa Vieskeristä!
(Selvennys: tammat Noituva ja Poola ovat entisiä passejani Ypäjältä, molemmat ovat jo jättäneet raviuran ja kantakirjattu juoksijasuunnalle, sekä saaneet esikoisensa viime kesänä. Poola on lisäksi Kuulan täyssisko.)
Eilen olin tallilla ja ajoin vuorostaan Kuulan. Neiti on ruvennut jo kaipailemaan ilmeisesti kesäkenkiä, koska oli tiputtanut toisen etusen monon ja tempaissut vielä polkemankin kaupan päälle. Ajoin silti kevyen lenkin ja kävin illalla vielä hoitamassa polkeaman. Tamma muuten KÄVELI kotiin, uskomatonta.
Edellispäivänä kävin liikuttamassa Roopen taluttaen, äiti oli meidän lenkkiseurana, melkein tunti mentiin ja poni joutui kävelemään vähän reippaammin, kun kärryjen edessä, joten teki ihan hyvää sille.
Ensi viikko vaikuttaa kiireiseltä, mutta eiköhän hevoset kerkiä liikuttamaan jossain välissä + tarttis soitella kengittäjää, Roopelle saisi myös laittaa ensikengät.
Uuden, keväisemmän taustan sain jo vaihdettua, vielä kun ehtisi uuden bannerin väsäämään, mutta ei ole oikein ollut kuvakelejä (lue: tarhat kurassa ja hevoset vielä kuraisempia karvaturrukoita).
No, kevään jatkoa kaikille.
Kävin katsastamassa oreja sekä tietysti opiskeluajan tuttuja (hevosia).
En kylläkään katsonut, kuin 3-vuotiaat, syystä, että siellä oli Roopen puoliveli kokeilemassa onneaan, joskin laihoin tuloksin. Kuvaa en herrasta saanut, koska majaili kopissa lähes koko näyttelyn ajan. Vähän oli samoja piirteitä, kuin Roopessa ja elkeitä. ;)
Muutamasta orista sain kuvat napattua, joskin en huomannut laittaa pidempää putkea kameraan, joten ovat vähän "kaukaa". Yritän laittaa tähän ainoan kolmivuotiaan, joka sai jalostusoikeuden kuvan, katsotaan onnistuuko...
Toimii! (Klikatkaa kuva isommaksi.) Hän on Ace v.d. Groenkamp, valtaisan suloinen ja hyvät käytöstavat omaava herramiesponi, jos mulla olis ponitamma voisin harkita tuosta varsaa.
(Ostoslistalla, kunhan oma talli saadaan valmiiksi: Galantlainen ja minishettis.)
Hienoja olivat toki muutkin, mutta tämä erottui kyllä edukseen.
Kävin katsomassa I ja II-tallien kokoonpanot ja otin muutaman kuvan Taikurista. Noidan ja Poolan paikallistin tarhasta notkumasta. Molempien pitäisi varsoa tässä kuussa Vieskeristä!
(Selvennys: tammat Noituva ja Poola ovat entisiä passejani Ypäjältä, molemmat ovat jo jättäneet raviuran ja kantakirjattu juoksijasuunnalle, sekä saaneet esikoisensa viime kesänä. Poola on lisäksi Kuulan täyssisko.)
Eilen olin tallilla ja ajoin vuorostaan Kuulan. Neiti on ruvennut jo kaipailemaan ilmeisesti kesäkenkiä, koska oli tiputtanut toisen etusen monon ja tempaissut vielä polkemankin kaupan päälle. Ajoin silti kevyen lenkin ja kävin illalla vielä hoitamassa polkeaman. Tamma muuten KÄVELI kotiin, uskomatonta.
Edellispäivänä kävin liikuttamassa Roopen taluttaen, äiti oli meidän lenkkiseurana, melkein tunti mentiin ja poni joutui kävelemään vähän reippaammin, kun kärryjen edessä, joten teki ihan hyvää sille.
Ensi viikko vaikuttaa kiireiseltä, mutta eiköhän hevoset kerkiä liikuttamaan jossain välissä + tarttis soitella kengittäjää, Roopelle saisi myös laittaa ensikengät.
Uuden, keväisemmän taustan sain jo vaihdettua, vielä kun ehtisi uuden bannerin väsäämään, mutta ei ole oikein ollut kuvakelejä (lue: tarhat kurassa ja hevoset vielä kuraisempia karvaturrukoita).
No, kevään jatkoa kaikille.
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Pajunkissoja ja tihkusadetta.
Oikein kivaa pääsiäistä vain kaikille!
Kevään herättäessä minutkin talvimasennuksesta, on tallielämä taas palailemassa uomiinsa.
Kiirettä vaan tuppaa, mutta yritän silti ehtiä karvakorvia liikuttamaan.
Kuulan kanssa on ajeltu pehmeillä santateillä vähän reippaamalla vauhdilla, nyt kun se on vielä mahdollista, kohta täytyy mennä radalle irroittelemaan, kun tiet muuttuvat kivikoviksi. Toinen syy on se, että meidän koppakärryt on edelleen hangessa jumissa, joten niillä ei vielä hetkeen päästä liikkumaan.
Roope sen sijaan on jo rutinoitunut ajamiseen ja olen kyllä niin iloinen siitä, että sille ei noista autoista jäänyt mitään traumaa. Toki ne idiootit, jotka edelleen suhahtava ohi vähintään kuuttakymppiä, saavat ponin hätkähtämään, mutta mihinkään se ei säntäile.
Yleensä ajelemmekin vähän rauhallisemmalla tienpätkällä, mutta tänään, tien ollessa rauhallisempi pyhien ansiosta, lähdimme vähän toiselle lenkille. Ajelin ihan sillalle asti ja sitten laitoin ponin ylittämään ensimmäistä kertaa elämässä sillan. Varovasti se meni yli, koko ajan virran ääntä kuunnellen ja kaiteita katsellen, mutta kunnialla yli kuitenkin. Oripojalla oli muutenkin vauhti päällä tänään, se ei olisi taas mitään muuta tehnyt, kuin juossut. Mikä on tietysti ihan hyvä, kyllä niitä patalaiskoja shettiksiä on maailma täynnä.
Roopen "loislaikut" on myös lähtenyt hyvin paranemaan, nyt niihin kasvaa jo karvaa. Muuten poni onkin päättänyt luopua mammuttiturkistaan, joskin luulen, että harjaamista on taas kesäkuulle asti.
Tallille saatiin jo myös pesupaikalle seinät valmiiksi, toivottavasti vesi vedetään pian, että Roope pääsee pesulle, sillä kun tuntuu olevan harjassa lievä hilseongelma...
Kevään herättäessä minutkin talvimasennuksesta, on tallielämä taas palailemassa uomiinsa.
Kiirettä vaan tuppaa, mutta yritän silti ehtiä karvakorvia liikuttamaan.
Kuulan kanssa on ajeltu pehmeillä santateillä vähän reippaamalla vauhdilla, nyt kun se on vielä mahdollista, kohta täytyy mennä radalle irroittelemaan, kun tiet muuttuvat kivikoviksi. Toinen syy on se, että meidän koppakärryt on edelleen hangessa jumissa, joten niillä ei vielä hetkeen päästä liikkumaan.
Roope sen sijaan on jo rutinoitunut ajamiseen ja olen kyllä niin iloinen siitä, että sille ei noista autoista jäänyt mitään traumaa. Toki ne idiootit, jotka edelleen suhahtava ohi vähintään kuuttakymppiä, saavat ponin hätkähtämään, mutta mihinkään se ei säntäile.
Yleensä ajelemmekin vähän rauhallisemmalla tienpätkällä, mutta tänään, tien ollessa rauhallisempi pyhien ansiosta, lähdimme vähän toiselle lenkille. Ajelin ihan sillalle asti ja sitten laitoin ponin ylittämään ensimmäistä kertaa elämässä sillan. Varovasti se meni yli, koko ajan virran ääntä kuunnellen ja kaiteita katsellen, mutta kunnialla yli kuitenkin. Oripojalla oli muutenkin vauhti päällä tänään, se ei olisi taas mitään muuta tehnyt, kuin juossut. Mikä on tietysti ihan hyvä, kyllä niitä patalaiskoja shettiksiä on maailma täynnä.
Roopen "loislaikut" on myös lähtenyt hyvin paranemaan, nyt niihin kasvaa jo karvaa. Muuten poni onkin päättänyt luopua mammuttiturkistaan, joskin luulen, että harjaamista on taas kesäkuulle asti.
Tallille saatiin jo myös pesupaikalle seinät valmiiksi, toivottavasti vesi vedetään pian, että Roope pääsee pesulle, sillä kun tuntuu olevan harjassa lievä hilseongelma...
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Ei riemulla rajaa, kun tammalla ajaa.
Tänään oli varmaan ensimmäinen talvipäivä, kun oikeasti nautin talvesta.
Olin nimittäin ajamassa tammalla. Haettiin vihdoin ja viimein ne meidän hiittikärryt vanhalta kotitallilta. Menomatka oli kyllä yhtä tuskaa, tamman painaessa todella paljon narulle ja jyrätessä varsin surutta. Käsi on vieläkin sen oloinen, että huomaa, että sitä on johonkin käytetty.
Sain kärrit irti hangesta ja ei kun takaisin kotiin päin. Kuula selvästi nautti juoksemisesta ja annoin sen muutaman pätkän mennä. Hikihän sille tuli ja heitin sen parin loimen kanssa takaisin tarhaan.
Tänään oli myös hevosten hammaslääkäri, eli ne käytiin kaikki raspaamassa. Kuula oli nätisti käytävällä silmiään pyöritellen ja kielellään leikkien. Pikku herra Roope raspattiin ensimmäisen kerran, joskaan sillä ei ollut piikkejä kuin alhaalla. Kiila oli kovin iso Roopen pikku suuhun ja vähän ponia jännitti, että mitäs nyt on meneillään, kun muijat tunkee jotain värkkejä suun täyteen. Kerran pari se veti taaksepäin, niin paljon, kuin narut antoivat myöten, mutta mitään paniikkikohtausta se ei saanut. Tuumasi sitten vain, että taitaa olla parempi, kun on vain ja oli todella hienosti loppuajan. Roope saikin jatkaa hammashuollon jälkeen talvipäivää Valpurin kanssa tarhassa, se kävi lenkillä eilen, joten miettiköön kokemustaan rauhassa.
Valpuri tullaankin ruunaamaan keskiviikkona. Toivottavasti se kertoo kokemuksistaan myös Roopelle, ettei pikkuherran tarvitse päätyä samaan käsittelyyn tottelemattomuuden vuoksi... ;)
Olin nimittäin ajamassa tammalla. Haettiin vihdoin ja viimein ne meidän hiittikärryt vanhalta kotitallilta. Menomatka oli kyllä yhtä tuskaa, tamman painaessa todella paljon narulle ja jyrätessä varsin surutta. Käsi on vieläkin sen oloinen, että huomaa, että sitä on johonkin käytetty.
Sain kärrit irti hangesta ja ei kun takaisin kotiin päin. Kuula selvästi nautti juoksemisesta ja annoin sen muutaman pätkän mennä. Hikihän sille tuli ja heitin sen parin loimen kanssa takaisin tarhaan.
Tänään oli myös hevosten hammaslääkäri, eli ne käytiin kaikki raspaamassa. Kuula oli nätisti käytävällä silmiään pyöritellen ja kielellään leikkien. Pikku herra Roope raspattiin ensimmäisen kerran, joskaan sillä ei ollut piikkejä kuin alhaalla. Kiila oli kovin iso Roopen pikku suuhun ja vähän ponia jännitti, että mitäs nyt on meneillään, kun muijat tunkee jotain värkkejä suun täyteen. Kerran pari se veti taaksepäin, niin paljon, kuin narut antoivat myöten, mutta mitään paniikkikohtausta se ei saanut. Tuumasi sitten vain, että taitaa olla parempi, kun on vain ja oli todella hienosti loppuajan. Roope saikin jatkaa hammashuollon jälkeen talvipäivää Valpurin kanssa tarhassa, se kävi lenkillä eilen, joten miettiköön kokemustaan rauhassa.
Valpuri tullaankin ruunaamaan keskiviikkona. Toivottavasti se kertoo kokemuksistaan myös Roopelle, ettei pikkuherran tarvitse päätyä samaan käsittelyyn tottelemattomuuden vuoksi... ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)