Oho, kesäkuulla jo!

Hei vain taas pitkästä aikaa!

Aika on taas mennyt ihan siivillä ja koska en vieläkään ole muistanut ottaa kameraa mukaan tallille, niin tein vanhoista kuvista vähän kesäisemmän otsikkobannerin + vaihdon vähän tyyliä blogiin.

Hevosten elo ollut suht rauhallista, talon rakentaminen ja työt vievät niin paljon aikaa, ettei oikein tahdo ehtiä. Roopen kanssa on sentään ajeltu aina, kun olen ehtinyt. Tänäänkin olimme ajamassa ja läheltä piti, ettei päästy hengestämme. Olimme juuri ylittämässä siltaa, kun joku idiootti tuli vähintään kahdeksaakymppiä vastaan. Näki meidät ihan varmasti, mutta ei todellakaan jarruttanut, vaan suhahti noin kymmenen sentin päästä Roopesta, joka jo hyppäsi pystyyn hermostuksissaan. Hetken vilisi silmissä kauhukuvia siitä, miten poni paiskautuu kaiteeseen ja joudutaan lopettamaan siihen sillalle jalkojen ollessa poikki... Nyt harmittaa ihan vietävästi, etten ehtinyt rekisterinumeroa ottaa ylös. Mutta jos on joku paikallinen sieltä päin, niin aivan varmasti ajaa toistekkin meidän ohi tai tulen sen auton tuossa kylillä näkemään... Oli kuitenkin jenkkimallin lava-auto, ei niitä ihan jokaisella ole.

Roopen meneminen Tampereen näyttelyyn nyt sitten jäi, koska huomasin näyttelykutsun vasta eilen ja viimeinen ilmoittautumispäivä oli 8.6! Kutsu ei tainnut ihan hirveän kauaa olla edes näkyvillä, koska viimeksi kun kävin sitä katsomassa, niin se ei ollut vielä ilmestynyt. Ilmeisesti nämä näyttelyt ovat vain harvoille ja valituille ja poniharrastajille, joilla on aikaa roikkua netissä 24/7.
No, ilmoitin sen sitten Kokemäelle.

Voi tosin olla, ettei sitä kannattaisi sinnekkään viedä, on talvikarvan pudotettuaan taas niin sportissa kunnossa, että kyllä siellä tuomarit on taas kauhuissaan, kun herralla ei ole 147 kg ylimääräistä.

Sitten hevosiin (tavallaan) liittymätön asia. Tontti, jolle taloni ja tuleva talli joskus valmistuvat lohkotiin kuluvalla viikolla ja paikalle piti keksiä nimi. Siitä tuli sitten Heporanta! Ehkä siis tulevaisuudessa nähdään Heporannan- poneja maailmalla. Tai sitten ei, netistä nimittäin löysin jo yhden Heporanta-tallin.

Oripäivät.

Terveisiä oripäivältä!

Kävin katsastamassa oreja sekä tietysti opiskeluajan tuttuja (hevosia).
En kylläkään katsonut, kuin 3-vuotiaat, syystä, että siellä oli Roopen puoliveli kokeilemassa onneaan, joskin laihoin tuloksin. Kuvaa en herrasta saanut, koska majaili kopissa lähes koko näyttelyn ajan. Vähän oli samoja piirteitä, kuin Roopessa ja elkeitä. ;)

Muutamasta orista sain kuvat napattua, joskin en huomannut laittaa pidempää putkea kameraan, joten ovat vähän "kaukaa". Yritän laittaa tähän ainoan kolmivuotiaan, joka sai jalostusoikeuden kuvan, katsotaan onnistuuko...



Toimii! (Klikatkaa kuva isommaksi.) Hän on Ace v.d. Groenkamp, valtaisan suloinen ja hyvät käytöstavat omaava herramiesponi, jos mulla olis ponitamma voisin harkita tuosta varsaa.
(Ostoslistalla, kunhan oma talli saadaan valmiiksi: Galantlainen ja minishettis.)
Hienoja olivat toki muutkin, mutta tämä erottui kyllä edukseen.

Kävin katsomassa I ja II-tallien kokoonpanot ja otin muutaman kuvan Taikurista. Noidan ja Poolan paikallistin tarhasta notkumasta. Molempien pitäisi varsoa tässä kuussa Vieskeristä!
(Selvennys: tammat Noituva ja Poola ovat entisiä passejani Ypäjältä, molemmat ovat jo jättäneet raviuran ja kantakirjattu juoksijasuunnalle, sekä saaneet esikoisensa viime kesänä. Poola on lisäksi Kuulan täyssisko.)

Eilen olin tallilla ja ajoin vuorostaan Kuulan. Neiti on ruvennut jo kaipailemaan ilmeisesti kesäkenkiä, koska oli tiputtanut toisen etusen monon ja tempaissut vielä polkemankin kaupan päälle. Ajoin silti kevyen lenkin ja kävin illalla vielä hoitamassa polkeaman. Tamma muuten KÄVELI kotiin, uskomatonta.
Edellispäivänä kävin liikuttamassa Roopen taluttaen, äiti oli meidän lenkkiseurana, melkein tunti mentiin ja poni joutui kävelemään vähän reippaammin, kun kärryjen edessä, joten teki ihan hyvää sille.

Ensi viikko vaikuttaa kiireiseltä, mutta eiköhän hevoset kerkiä liikuttamaan jossain välissä + tarttis soitella kengittäjää, Roopelle saisi myös laittaa ensikengät.

Uuden, keväisemmän taustan sain jo vaihdettua, vielä kun ehtisi uuden bannerin väsäämään, mutta ei ole oikein ollut kuvakelejä (lue: tarhat kurassa ja hevoset vielä kuraisempia karvaturrukoita).
No, kevään jatkoa kaikille.

Pajunkissoja ja tihkusadetta.

Oikein kivaa pääsiäistä vain kaikille!
Kevään herättäessä minutkin talvimasennuksesta, on tallielämä taas palailemassa uomiinsa.
Kiirettä vaan tuppaa, mutta yritän silti ehtiä karvakorvia liikuttamaan.

Kuulan kanssa on ajeltu pehmeillä santateillä vähän reippaamalla vauhdilla, nyt kun se on vielä mahdollista, kohta täytyy mennä radalle irroittelemaan, kun tiet muuttuvat kivikoviksi. Toinen syy on se, että meidän koppakärryt on edelleen hangessa jumissa, joten niillä ei vielä hetkeen päästä liikkumaan.

Roope sen sijaan on jo rutinoitunut ajamiseen ja olen kyllä niin iloinen siitä, että sille ei noista autoista jäänyt mitään traumaa. Toki ne idiootit, jotka edelleen suhahtava ohi vähintään kuuttakymppiä, saavat ponin hätkähtämään, mutta mihinkään se ei säntäile.
Yleensä ajelemmekin vähän rauhallisemmalla tienpätkällä, mutta tänään, tien ollessa rauhallisempi pyhien ansiosta, lähdimme vähän toiselle lenkille. Ajelin ihan sillalle asti ja sitten laitoin ponin ylittämään ensimmäistä kertaa elämässä sillan. Varovasti se meni yli, koko ajan virran ääntä kuunnellen ja kaiteita katsellen, mutta kunnialla yli kuitenkin. Oripojalla oli muutenkin vauhti päällä tänään, se ei olisi taas mitään muuta tehnyt, kuin juossut. Mikä on tietysti ihan hyvä, kyllä niitä patalaiskoja shettiksiä on maailma täynnä.

Roopen "loislaikut" on myös lähtenyt hyvin paranemaan, nyt niihin kasvaa jo karvaa. Muuten poni onkin päättänyt luopua mammuttiturkistaan, joskin luulen, että harjaamista on taas kesäkuulle asti.

Tallille saatiin jo myös pesupaikalle seinät valmiiksi, toivottavasti vesi vedetään pian, että Roope pääsee pesulle, sillä kun tuntuu olevan harjassa lievä hilseongelma...

Ei riemulla rajaa, kun tammalla ajaa.

Tänään oli varmaan ensimmäinen talvipäivä, kun oikeasti nautin talvesta.
Olin nimittäin ajamassa tammalla. Haettiin vihdoin ja viimein ne meidän hiittikärryt vanhalta kotitallilta. Menomatka oli kyllä yhtä tuskaa, tamman painaessa todella paljon narulle ja jyrätessä varsin surutta. Käsi on vieläkin sen oloinen, että huomaa, että sitä on johonkin käytetty.

Sain kärrit irti hangesta ja ei kun takaisin kotiin päin. Kuula selvästi nautti juoksemisesta ja annoin sen muutaman pätkän mennä. Hikihän sille tuli ja heitin sen parin loimen kanssa takaisin tarhaan.

Tänään oli myös hevosten hammaslääkäri, eli ne käytiin kaikki raspaamassa. Kuula oli nätisti käytävällä silmiään pyöritellen ja kielellään leikkien. Pikku herra Roope raspattiin ensimmäisen kerran, joskaan sillä ei ollut piikkejä kuin alhaalla. Kiila oli kovin iso Roopen pikku suuhun ja vähän ponia jännitti, että mitäs nyt on meneillään, kun muijat tunkee jotain värkkejä suun täyteen. Kerran pari se veti taaksepäin, niin paljon, kuin narut antoivat myöten, mutta mitään paniikkikohtausta se ei saanut. Tuumasi sitten vain, että taitaa olla parempi, kun on vain ja oli todella hienosti loppuajan. Roope saikin jatkaa hammashuollon jälkeen talvipäivää Valpurin kanssa tarhassa, se kävi lenkillä eilen, joten miettiköön kokemustaan rauhassa.

Valpuri tullaankin ruunaamaan keskiviikkona. Toivottavasti se kertoo kokemuksistaan myös Roopelle, ettei pikkuherran tarvitse päätyä samaan käsittelyyn tottelemattomuuden vuoksi... ;)

Räntää ja loskakelejä.

Tänään on virallisesti ensimmäinen kevätpäivä. Ainakin minulle. Se on nimittäin niin, että maaliskuusta alkaa kevätkuukaudet, ei sillä niin väliä, onko puolitoista metriä lunta maassa vai ei.

Edellisviikon olin tosiaan talvilomalla ja Roope oli muutaman kerran valjaissa. Viime viikolla myös kaikki tallin kaviokkaat lääkittiin ulkoloismyrkyllä ja Roope tulee ensi viikolla saamaan vielä uuden annoksen varmuuden vuoksi, sillä on kuitenkin sen verran pitkä karva ja haluan, että ne paholaiset kuolee. (Siis ne loiset, ei Roope tai muut hevoset, ei ymmärretä väärin...) Varusteita on myös pesty, oli kyllä jo aikakin, ainakin allekirjoittaneen kamat on aina ihan ruokottomassa kunnossa.

Viikonloppuna kävin ajamassa orhilla ja se meinasi oikein urakalla ruveta heittämään lenkkiä, kun ei sitten millään olisi kääntynyt kotiin päin. Jäkitti vain paikallaan tai lähti peruttamaan, kunnes hyppäsin kärryiltä ja käänsin sen ystävällisesti suupielestä toiseen suuntaan. Vaikka, oltais me sitä toistakin kautta kotiin päästy, joskin matkaa olisi tullut varmaan kymmenen kilometriä. Mut kova kunto tolla pörriäisellä on, juossut olisi vaan koko matkan, vasta kotiin päin mentäessä suostui silloin tällöin kävelemään.

Olen vähän miettinyt, että jos ottaisin Roopen kesäksi jokirantaan laitumelle. Sen saa kuitenkin lohkottua ja voisin tarjota muutamalle samanikäiselle laidunpaikan. Mutta päätän asiasta vasta alkukesästä, kun näkee miten laidun lähtee kasvamaan (tämä riippuu ihan tulvista jne.) ja tietysti olisi hyvä puhua asiasta laitumen omistajan, eli isäni kanssa...

Ja oioi sentään, orikuvasto tuli viime viikolla... Voi miten iski varsakuume ja olihan siellä Kesä-Toton mainoskin, joten toivoa ei ole menetetty. Luulen, että pakkaan tamman autoon/koppiin ja vien sen koko kesäksi kyseiselle oriherralle kylään. Ja sitten laitan sormet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivon, että voin ensi keväänä täytellä rekisteripapereita ja ostaa pikkupikku riimuja...

Kevään odotusta.

Roope on sitten ruvennut taas hankaamaan itseään ja on tällä hetkellä kaulasta, ryntäistä ja takajalkojen sisäosista karvaton. Huomenna soittelen ell:lle ja pyydän coopersectiin reseptin, jos vaikka herralla on ulkoloisia. Tai sitten sillä on kuuma ja se on päättänyt ruveta irrottelemaan talvikarvaansa. Kumpi vain, aika rivon näköinen se kieltämättä on, kun muutama kohta on karvaton ja muuten on todella pitkä mammuttimallin talvikarva.

Ajamassa kävin eilen ja ensi viikko mulla onkin talvilomaa, joten poni joutuu jonkun verran valjaisiin. Muutenkin pitäisi ruveta tekemään sille jotain alustavaa treeniohjelmaa keväälle, tavoitteena tietysti hyvä peruskunto, sekä se, että poika näyttäisi näyttelyissä muultakin, kuin maha polvissa asti roikkuvalta ihravuorelta. Lisäksi meillä on ihan reaalitavoite; ensi vuoden Sastamalan/Nokian/Ikaalisten jääravit, riippu tietysti hurjasti siitä, millainen talvi on tulossa ja mitä noista järjestetään. Ja ihan siitä, että millaisessa kunnossa poni pysyy ja ettei sairastumisia ole, mutta tavoite on kuitenkin asetettu.
Ai että, mua jännittää nyt jo. (Kilpakärryt ostoslistalle.)

Laitoin tuohon sivupalkkiin Roopen alustavan Live-kiertueen, lisäyksenä siihen tulee vielä ainakin Tampere. Voi tietysti olla, että kaikkiin noihin ei ängetä, mutta katsoo nyt sitten lähempänä ajankohtaa.

Kuulan elämä on rauhallista, eikä sen päänmenoksi ole sen isompia suunnitelmiakaan tehty. Vielä.

PS. Shetlanninponiyhdistyksen sivuille on muuten tulossa laaja tietopaketti rodusta, sen ruokinnasta ja hoidosta ja kaikesta muusta tärkeästä, kannattaa seurailla, mitä tuleman pitää.

Pieni talvikatsaus.

Hei taas pitkästä aikaa!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä talvi alkaa pikkuhiljaa jo puuduttaa. Koko ajan vain on kylmä ja pimeää... :( No, onneksi kevättä kohden ollaan kovasti menossa ja välillä rupean aina fiilistelemään tulevan kesän näyttelyitä ja mietin, että mihin hevoset tuuppaisi laitumelle ja veisikö tuon tamman astutettavaksi.

Roopella olen käynyt pari kertaa ajamassa, aina kun pakkaset sen verran antavat periksi, että tarkenen kärryille mennä kököttämään ja se menee kyllä todella hyvin. Hiihtäjiä se vähän hätkähtää, kun tieltä, jossa sitä ajan, menee tosiaan se paikallisen pururadan latu yli. Ja täällä päin on kyllä sellaisia kamikaze-hiihtäjiä, että heitä ei paljon hengen lähtö kiinnosta, tielle suhataan hirveää vauhtia, eikä yhtään jarrutella, vaikka menisi tiellä hevosen kanssa. Laduilta on molemmista suunnista mäki tielle ja toisesta suunnasta on huono näkyvyys toiseen suuntaan ja toisesta suunnasta molempiin ja siltikin sieltä tullaan kuolemaa uhmaten pipo putkella täyttä vauhtia. No, kai ne sitten jarruttelee, kun joku jää siinä jonkun auton alle, tiellä liikkuvat autoilijat eivät nimittäin todellakaan aja hiljaa. Enkä minä tamman kanssa, joten siinä voi tulla hiihtäjälle kyllä pipi, kun Kuula survasee yli, sitä kun ei paljon pidellä, kun se oikein innostuu.

Roope on muuten siitä hauska, kun sillä on päinvastainen tapa, kuin Kuulalla. Se juoksisi vaikka koko matkan pois päin kotoa ja kotiin päin se sitten laahustaa ja kiemurtelee ja pysähtyy välillä funtsimaan, että jaksaisko sitä mennä loppumatkan vai mahtaisko toi muija kantaa mut kotiin..?

Meidän entisellä kotitallilla on muuten nyt lauantaina 31.1 klo. 12-15 hevosvarustekirpputori, johon olen ainakin itse menossa myymään, joten sinne vain kaikki kynnelle kykenevät! Kirppis pidetään kylmän tallin käytävällä hevosten ollessa ulkona, joten tuulessa ja tuiskussa ei tarvi kamoineen värjötellä. Itsellä on ainakin yksi loimi, riimuja, harjoja, y-rintaremmi, hevosvalokuvia yms, katsotaan mitä kätköistä vielä löytyy... Jos vaikka saisi noita kamoja pois nurkista. Tilasin nimittäin juuri vähän lisää: Roopelle ulkoloimen ja verkkoloimen kesäksi, kivempi kuivattaa sitä näyttelypesun jälkeen, kun ei kärpäset juokse päällä ja paksua loimea ei kauhean kuumalla viitsi pitää.

Olen muuten lisännyt tähän blogiin kommentointi mahdollisuuden, kun se oli pois käytöstä. En ole sitä aikoinaan huomannut aktivoida, että jos joku on yrittänyt tätä kommentoida, eikä ole pystynyt, niin nyt pitäisi onnistua! (Lukeeko tätä muka joku?) Muutenkin olen yrittänyt vähän panostaa blogin ulkonäköön ja tulevaisuudessa yritän useammin ottaa kameran mukaan, että saisi noita hevosia ikuistettua ja laitettua kuvia tännekkin.

Mutta nyt toivottelen kaikille mukavaa talven jatkoa ja palailen taas, kun jotain asian tynkää tai sen vierestä ilmaantuu. :)