Ensi kesän näyttelyitä.

Shetlanninponiyhdistys on julkaissut alustavan näyttelykalenterin ja katselinkin siitä jo, että mihin sitä ensi vuonna suunnattaisiin tuomareiden haukuttavaksi.

Seuraavat paikat varmoja, mikäli ei jotain todella isoa estettä tule:
Kokemäki - heinäkuu
Tampere - heinäkuu, varsinkin, jos vain nuorille

Seuraaviin voisi harkita:
Turku - elo/syyskuu
Mustiala - syyskuu
Loimaa - loka/marraskuu, riippuu millainen karvapallo kaveri on taas tuolloin.

Vermoon haluttaisi myös viedä, mutta enpä tiedä, matka tuonne syrjäkulmille on pitkä.

Eli Roopen kesälaitumella olo taitaa rajoittua kesäkuulle tai vaihtoehtoisesti elokuulle tai ehkä molempiin... Mätsäreissäkin olisi kiva käydä, toivottavasti niitä olisi lähettyvillä.

Kärryponi!

Joulu tuli ja meni ja ihan kiva joulu olikin, ponikin edistyi tässä koulutustavoitteessaan hurjasti.
Aattona ja Tapanina kävin ajamassa sen takaa, varsinkin aattona poni meni TODELLA hyvin.

Tänään sitten oli suuri päivä ja poni sai kärryt perään. Tai kyllähän se niitä jo eilen kokeili, mutta tänään oltiin oikein liikenteessä niiden kanssa.

Roope meni kärryjen kanssa, niin kuin olisi niitä aina perässään kiskonut.
Takaisin päin käännyttäessä Roope pelästyi hiihtäjää, joka suhahti vähän turhan vauhdikkaasti ohi ja loikkasi pientareelle. Siinä sitten oltiin hetki miettimässä, että mihin sitä mentäisiin, kun ihan ympäri asti ei päässyt, koska aisat otti vastaan. Kyllähän siitä sitten päästiin, ojan kautta tosin, mutta tielle kuitenkin.

Uutena vuotena voisimme taas vähän ajella, en usko, että kovin montaa kertaa tarvitaan enää taluttajaa mukana.

Mukavaa loppuvuotta ja parempaa tulevaa vuotta kaikille!

(Ohessa kuva Roopesta lenkin jälkeen, klikkaa isommaksi.)

Talvikuulumisia.

Hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin.

Talven ja pimeyden tultua, ei ole hevosten kanssa kovasti ehtinyt puuhaamaan, ne ovat lähinnä viettäneet aikaa kavereiden kanssa tarhassa. Ei ehkä huono vaihtoehto niiden mielestä kuitenkaan.

Kuula tosin nauttii selvästi joka kerta, kun ehdin sen kärryjen eteen valjastamaan ja lenkin ajamaan. Ja ollaankin tehty yleensä sellaisia tunnin lenkkejä ja viimeksi tamma jopa otti todella rauhallisesti ja melkein käveli suurimman osan matkaa kotiin.

Roopea kävin viime viikonloppuna ajamassa takaa ja tulevana olisi tarkoitus ehtiä molempina päivinä toistamaan sama. Ensin lauantaina totuteltiin sekkiin, ponia kyllä vähän otti päähän, kun ei voinut kiskoa turpaansa maahan, mutta muuten otti sekin ihan asiallisesti. Sunnuntaina ajoin sitä sitten oikein takaa, poni toimi hyvin, vaikka yksin olinkin liikenteessä. Kääntyminen oikealle on kyllä sen verran hankalaa välillä, että avustaja saa luvan tulla mukaan ensi kerralla. Pysähtyminen, peruuttaminen ja raviin lähtö toimi todella hyvin!

Hain ponille jokin aikaa sitten kärryt Porista ja nyt odotan innolla, että pääsisin niitä laittamaan ponin perään. Joulunpyhinä olisi tarkoitus yrittää ajaa sillä ensimmäisen kerran ja kevään valon lisääntymisen myötä olisi tarkoitus ehtiä ajamaan sillä 2-3 kertaa viikossa lyhyitä lenkkejä.

Jos muistaisi ottaa kameran mukaan, niin saisi nekin hetket ikuistettua. ;)

Muuttopuuhissa.

Viime viikon lauantaina Roope oli ensimmäistä kertaa elämässään peräponina.
Hevoset muuttivat silloin toiseen talliin ja koska matkaa tallien välillä on vain muutama kilometri, sai Kuula luvan kiskoa toiset kärryt sinne ja Roope pääsi vähän kävelylle. Se tosin juoksi koko matkan sellaista pientä hölkkää, vaikka Kuula käveli kyllä sen verran rauhassa, että olisi se voinut kävelläkkin. Hiki ponille vähän tuli, mutta hienosti se selviytyi, eikä saanut mitään suurempia sätkyjä edes autoista. (Roope pelkää takaa tulevia autoja, koska eräs k-pää ämmä peläytti sen ajamalla täysillä ohi kolisevalla maasturillaan, kun Roope oli vuotias ja ensimmäisiä kertoja maastossa kävelemässä. Akka on itsekkin hevosihminen, mutta jos oma ratsu pelkää liikennettä, niin kai kaikkien muidenkin hevosten sitten pitäisi...)

Kuula pääsi tarhaan vanhan tutun kaverin eli Jyminän kanssa ja tammamaiseen tapaansa oli tietysti kylmän viileä, vinkui, karautteli laitumen päästä päähän ja omi suolakiven. Nyt kyllä on jo rauhoittunut ja ottavat Jyminän kanssa yhdessä päiväunet, pitkin pituuttaan tietysti.

Roope sitten taas pääsi samaan tarhaan Valpurin kanssa, jonka kanssa oltiin jo näyttelyissäkin Vammalassa, eli melkeinpä vanhoja tuttuja. Oli se kyllä hurjan näköistä hetken, kun oripojat pistivät menemään. Valpuri heitti etusta, mutta ei edes oikeastaan yrittänyt osua ja sitten se kävi Roopea niskaan kiinni. Poni vain pyöri ja pyöri ja kiljui. Sitten mentiin hetken peräkanaa ja pukiteltiin mennessään ja uudestaan toisten kimppuun. Valpuri oli jossain vaiheessa polvillaan, kun Roope puri sitä jalkoihin ja taas hirveää kyytiä toiseen päähän.
Näin viikon jälkeen johtajuus on selvillä, herruuden on vienyt pieni poni ja kivitalon kokoinen ego: Roope.
(Valpuri tosiaan on vuotias, Roopea kaksi kertaa isompi vuonohevosori, mutta maasta se pienikin ponnistaa.)

Tältä näyttelykaudelta meidän näyttelyt ovat sitten ohi, en ilmoittanut Roopea Loimaalle, koska sillä on nyt jo niin pitkä talvikarva, että en viitsi mammutin kanssa lähteä kuuntelemaan kaikkia vikoja, ensi keväänä sitten taas uusin kujein.

Kesäloman loppumetrit

Käytiin taas ponin kanssa vähän näyttäytymässä. Tällä kertaa vuorossa oli Match Show Sastamalan Vammalassa. Ilma oli mainio ja näyttelyt sujuivat muuten mukavasti, joskin kehä oli aivan liian pieni ja olisi kyllä kiva, kun se kolmio merkattaisiin selkeästi. Mutta muuten oikein kivat näyttelyt.

Roope oli todella rauhallisesti, vähän se huuteli ja kehässä seisominen oli aivan liian tylsää, mutta kovin hienosti pikkuherra taas oli. Myös toinen esitettäväni "Valpuri" käyttäytyi asiallisesti, vaikka vähän hämillään olikin ihmisistä ja toisista hevosista. Molemmat oripojat saivat sinisen, mutta Valpuri sai lisäksi luokkansa kakkospalkinnon, eli komean pokaalin. Itsellekkin tuli viemisiä, parhaana esittäjänä sain riimun ja narun ja riimu olikin sopivasti full-kokoa, eli Kuulalle varmaan ihan hyvä. :)

Muuten onkin ollut rauhallista, Kuulan kanssa ollaan käyty lenkillä ja Roopeakin tarvisi taas kesätauon jälkeen ruveta muistuttelemaan takaa-ajosta ja sitten vaan kärryjä perään ja kohti treenipolkuja!

Ruusukkeita keräämässä.

Jaahas. Hevosharrastus on taas kesän jäljiltä lähtenyt jotenkin pyörimään, vaikka aika vähän tiukalla välillä onkin.
Onneksi on kuitenkin tuota kesälomaa, niin ehtii jotain tehdäkkin.

Kuulan kanssa olimme eilen mätsäreissä K&K Tallilla, jossa siis näyttelyt Varsan toimesta.
Osallistuimme kylmäveristen luokkaan ja metsäänhän se meni, näyttely oli sateen vuoksi maneesissa ja Kuula tuli siellä aivan hulluksi, sitä ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään ollenkaan, se vain sumeilematta jyräsi joka suuntaan.
Tuomarin tullessa ruusuketta antamaan, joka tietenkin oli sininen, meinasin nauruun kuolla, kun hän sanoi (Kuulalle): "Olet kyllä tänään kovin rauhaton, mutta hyvä että tulit totuttelemaan, kun menet sitten joskus ratsastuskilpailuun."

Niin anteeksi MINNE? Jos joku haluaa mennä sekopään kanssa jonnekkin maneesiin itsensä selästä käsin tappamaan, niin tervemenoa vain, mulla oli kyllä satula autossa valmiina, että treenaamisen olis voinut aloittaa vaikka heti.

No. Poistuimme paikalta lännensatulassa, monteohjissa ja ravikypärässä, että kellekkään ei varmaan jäänyt epäselväksi se meidän laji. ;)
Mitä varten kaikki tuomarit aina olettaa, että kaikki näyttelyissä käyvät hevoset ovat ratsuja tai tulevia sellaisia? Eikö meillä ravi-ihmisillä ole oikeutta harrastaa moista hömppää?

Koska olin oikein urakalla tässä näyttelyssä mukana, ei pelkkä Qlan kanssa riehuminen tietenkään riittänyt, vaan esitin myös kaverini sh-ruunan ja norjis-orin, joka sentään sai punaisen ja pääsi vielä nuorten hevosten kehäänkin ja yllätti positiivisesti hyvällä käytöksellä, vaikka oli ekaa kertaa maneesissa tai edes yleensäkkään missään...
Lisäksi sain parhaan esittäjän palkinnon, Tapiolan lippis meni avustajalleni ja L-koon t-paidan taidan lahjoittaa isännälle, mutta kiva osoitus silti. :)

Ensi kuussa olisi ne vammalan mätsärit, mutta luulen, että ilmoitan vain Roopen, en viitsi mennä sinne Kuulan kanssa sinistä hakemaan, vaikka se kiva väri onkin. Liikaa vaivaa yrittää repiä tamma koppiin yhden pahaisen ruusukkeen takia.

Mutta ensi kuun taistoja odotellessa toivotan mukavaa loppukesää kaikille.

Elokuisia tunnelmia.

Ihanainen jästipääni Kuula kotiutui viikko sitten sunnuntaina.
Mokoma ei kahden tunnin maanittelun/pakottamisen/kaikenmaailman kuiskuttelun jälkeen tullut koppiin, joten tamma käveli sitten kotiin. Satula selkään ja baana auki, puolitoista tuntia sen kanssa tultiin, eikä tuntunut missään!
(Paitsi kaksi seuraavaa päivää emännän lihaksissa.)
Eikä se edes ole kantavana, joten siirrämme varsahaaveet ensi kesään ja keksimme jotain uusia kujeita talveksi.

Roope ei ole vieläkään lähtenyt laitumelle ja tokkopa se sinne enää tänä kesänä edes pääsee, epätoivoiselta näyttää. Ensi kuussa on taas mätsäritkin joihin ajattelin sen viedä, että turha sinne laitumelle sitten pariksi päiväksi on lähteä.
No, onneksi se on saanut laiduntaa tallillakin.

Kuulakaan ei sitten mennyt jokirantaan, kun en saanut sille sinne ketään kaveria, mutta kyllä sillä NIIN karmea heinämaha kehittyi oriasemallakin, että ei paremmasta väliä. Joten ajoa vain tammalle.

Muuten tässä onkin mennyt mukavasti, kesälomaa odotellessa. Kuninkuusravitkin kävin katsomassa ja ensi vuonna Ouluun.