Otukset huurteessa.

Eilen kävin tallilla viemässä lahjat ja ottamassa vähän talvikuvia.
Ajamaan en tarjentunut mennä, mutta jospa huomenna sitten, kun saadaan nämä joulun pakolliset sukulaiskierrokset alta pois.

Erittäin hyvää joulun jatkoa kaikille!

ps. Lisää kuvia galleriassa.

Uusi kuvagalleria.

Avasin uuden kuvagallerian, tervetuloa.
Siellä on nyt kuvia, joita ei ole blogin puolella nähty, kotisivuilla on saattanut joitakin olla.

Yritän tulevaisuudessa vihdoin ja viimein saada skannattua myös Kuulan Ypäjän aikaisia kuvia, vaikka osa niistä on aika huonoja. (Otettu tavallisella kameralla.)

Tuo picasweb saa tulevaisuudessa toimia vain blogin kuvien latauspaikkana, samoin photobucket. En tykkää kummankaan ominaisuuksista, liian sekavia molemmat, tämä kuvat.fi vaikuttaa hyvinkin kelvolliselta, vaikkakin siellä on mainoksia.

Ehkä tulevaisuudessa laitan sinne myös muita kuvia, Puttelandia kun suljettiin jo ajat sitten...

Tästä uuteen galleriaan.

Vuoden viimeiset näyttelyt.

TERVEISIÄ LOIMAALTA!

Kuvassa esiintyvät hörhöt vasemmalta: Roope & Emäntä.
Taustalla uskollinen Isuzu D-Max (blogi ei sisällä tuotesijoittelua, mutta jos olet Isuzun maahantuoja ja haluat tarjota sponsorirahaa, niin ota yhteyttä), joka taas vei meidät luotettavasti Loimaalle ja takaisin kotiin.

Päivä oli kivan sateinen ja harmaa ihan alusta alkaen. Mutta onneksi meillä on super hieno, aikapäiviä sitten Hööksiltä ostettu sininen poniloimi, johon Roope on nyt kasvanut. Siihen oli mukava kietoutua matkan ajaksi. Aamupalaa mukaan ja menoksi. Jouduin taas lähtemään matkaan ilman apukuskia, mutta onneksi opettelin eilen peruttamaan kopin kanssa. En kyllä osaa sitä vieläkään, mutta ei paniikkia!

Paikoitusjärjestelyt oli onneksi hoidettu harjoitusradalle ja näyttelytkin oli maneesissa. Vaikkakaan Roope ei ole koskaan ollut maneesissa. Ja siellä kaikui ja hiekkakin oli niin pehmoista, että olisi tehnyt mieli vähän piehtaroida...
Luokassa oli jopa kaksi osallistujaa ja se toinen oli käynyt ihan oripäivilläkin ja arvatenkin voitti luokan. Ihmettelin vähän ruusukkeen väriä ja ajattelin, että ovat vähän uusineet ruusukekantaansa.

Poni koppiin ja hakemaan arvostelua. No se oli ruotsiksi, en ymmärtänyt kyllä muuta, kuin että ponillani on paksu kaula... Sitten silmäni kiinnittyivät paperin alanurkkaan, II... MITÄ!? II? Sen takia se ruusuke oli erivärinen! Me saatiin kakkonen! Mulla on kakkosen poni! (Joka ei ole jalostusoriainesta, senkin lapusta ymmärsin, mutta mitä väliä?) Kakkonen! Jee! Erittäin mukava päätös tämän vuoden näyttelykierrokselle, joka tosin jäi vähän lyhyeksi, mutta sitäkin paremmaksi.

Ja mun mielestä Roope oli ihan järkyttävän näköinen talvikarvansa, märän harjansa ja heinämahansa kanssa... Mut hei, se on kakkosen heinämaha!

Mutta kiitos Shettisyhdistyksen porukalle kivoista näyttelyistä, järjestelyt toimivat taas kerran ja tuomari oli asiallinen.

Kotiin selvittiin kunnialla ja poni pääsi tarhaan. Ja kopinkin sain perutettua ihan ite takaisin omalle paikalleen.

Koska näyttelyissä oli Halloween-teema handler-luokissa, oltiin mekin vähän panostettu.



Blingbling vaan! Ostin tälläiset korvikset ja askartelin ne Roopen päävehkeisiin kiinni, ihan langalla otsikseen. Tuomari huomasi nuo, kun ojensi ruusukkeen.

Tältä ne näyttivät Roopelaisen päässä:


Itselleni ostin tälläisen:


Etsiskelin myös pääkallorintaneulaa tms, olisin laittanut sen tuohon lätsääni, mutta ei vielä sopivaa ole vastaan kävellyt. Voi olla, että nämä jäävät pysyvästi meidän näyttelylookkiin...

Mutta nyt alkaa hirvittävä treenaaminen, toivoisin näkeväni Roopen Vammalan jääraveissa tulevana talvena.

Hevoset olisi tarkoitus laittaa lähiaikoina hokkiin ja sitten toivotaan, että tulee lunta, että tämä pimeys loppuisi.

Kiitos ja kuulemiin.

Talvikarvan kasvatusta.

No juu.

Taas sitä on kepsahdettu ihan jo lokakuun puolelle. Ihan huomaamatta.

Mitäs meille kuuluu?
Tuolla aikaisemmin kirjoitin ilmoittaneeni Kuulan mätsäreihin. No enpäs sitten ilmoittanutkaan ja parempi niin. Silloin sunnuntai-aamuna kun raahasin ysin pintaan kirppiskamojani tallille ja kirosin itseni alimpaan ... johonkin, olin vain supertyytyväinen, ettei tarvinnut taistella Kuulan kanssa enää siellä kehässä. Olin taas ollut yön töissä ja unia alla ehkäpä se neljä tuntia, loistava yhdistelmä; yötyöt + hevosharrastus... No mätsärit meni suhteellisen kunnialla, vaikka venäytin selkäni toisen esitettäväni kanssa.

Ilmoitin MOLEMMAT Jokilaakson Hevosystävien mätsäreihin Sastamalaan, mutta ne karkelot sitten peruttiin, vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Aina nillitetään ettei kukaan järjestä mitään ja sitten kun järjestetään, niin kukaan ei ilmoita kaakkejaan mihinkään tai ainakaan raahaa niitä paikalle? Kuinka kauan te oikein tarvitsette aikaa siihen, että päätätte tuotteko roikkovatsanne sinne kehään vai ette? Se ei meinaa mitään, onko ilmoittautumisaikaa kaksi viikkoa vai kolme kuukautta, ei se hevonen siitä sen kummemmaksi muutu. Ainakaan aikuinen hevonen. Itsellä ei ole tapana juosta verenmaku suussa jossain mätsäreissä, lähinnä sen on kiva tapa viettää yksi päivä hevosten ja tuttujen kanssa.

Roope on nyt ilmoitettu vielä viimeinen päivä oleviin Loimaan näyttelyihin. Sinne lähdetään muhkealla talvikarvalla varustettuna.

Laiton Roopesta myös ylläpito-ilmoituksen nettiin, muutamia kyselyitä on tullut, toivottavasti pikkuherra saataisiin harrastavaan kotiin. Mutta mikäli se ei kenellekkään kelpaa, täytyy yrittää keksiä, että miten ehtisin liikuttaa sen viikolla, kun talvi ja pimeys puskee päälle.

Nyt olen ehtinyt vielä hyvin liikutellakkin viikolla töiden jälkeen ja viikonloppuisin ollaan myös käyty ajamassa. Yksi lauantai ajoin Roopella 9 km:n lenkin, aikaa meni 1h 40 min. Saman lenkin ajaa Kuulalla parhaimmillaan 25 minuutissa... Kuulakin on ollut nyt kiitettävän rauhallinen, välillä oikein miettii, mahtaako kyseessä olla se oma hevonen. Mutta ihan hyvä, että sekin malttaa välillä kävellä.

Lopuksi vielä muutama kuva, kamera kun oli yksi päivä mukana tallilla.


Roope + 150 kg kesäkiloja.
"Koskas toi teidän tamma oikein varsoo?"


Kuula ja mukataiteellinen kuva. Miksi sillä on kuraa päässä?

Kettu kuittaa, mukavaa syksyä kaikille!

Mainos.

Tervetuloa mätsäreihin Huittisiin, M&M Tallille 15.8.2010 klo. 10 alkaen.

Kutsuun. (Aukeaa pdf-tiedostona.)

LOMA!

Seuraavassa Roopen terveiset kesälaitumelta, kuvina.
Kuvat on otettu noin kolme viikkoa sitten ja nyt sillä on niin SUURI vatsa, että ei varmaan mahdu edes aisoihin. Laidun on melko hyvin jo kaluttu, laajennuskin ja katoamissaldossa toisen etujalan kenkä. Että ihan putkeen on mennyt.


Mikä ihme tuo on!?! (Ei sitä pienet ponit joka päivä moottorivenettä nää.)


Täyttä laukkaa turvaan portille.


Vähän oli heinä pitkää.


Etsi kuvasta poni.

Roopen kuvissa esiintynyt tarhakaveri, Vallu on nyt myyty uuteen kotiin ja kun palaamme taas tallin arkeen, joutuu Roope valitettavasti olemaan yksin tarhassa, en oikein uskalla sitä Kuulan ja Jympsin kanssa samaan laittaa, ettei käy hassusti. Kuula kun saattaa vähän komennella rankemmalla kädellä tai kaviolla.

Emännällä alkoi nyt sitten kesäloma, joka tietää hevosille vähemmän lomaa. Yhdet mätsäritkin olisi Kuulalle tiedossa, entisellä kotitallillamme, sinne ei tarvitse mennä kopilla, joten sopii tammalle.

Kesän ensimmäiset näyttelyt.

Eilen suhattiin oripojan kanssa maailmalla.

Kokemäen näyttelyihin startattiin yhdeksän aikaan aamulla, emäntä virkeänä neljän tunnin yöunilla rattiin ja Isun keula kohti Kokemäkeä. Roope naposteli aamupalaheinät kopissa ja olikin taas energiaa huudella kaikille ohimeneville varikolla.

Kehät menivät melko jouhevasti ohi ja vuoro tulikin melko pian. Meidän luokassa oli meidän lisäksi vain yksi toinen poni, hauskan värinen ruuna, joka pokkasikin toisen palkinnon ja voitti luokan. (No yllätys.)
Roope sai kolmannen palkinnon, mutta tuomari sanoi palkintojen jaossa minulle, että Roope on rakenteeltaan tyypillinen ja hyvä, jopa kakkosen arvoinen, mutta jalka-asennot laskevat pisteet kolmoseen. (Hajavarpainen edestä ja vtj kiertää ravissa.) Täytynee siis mennä ostamaan ponille jostain uudet jalat.
No ei vaan, mutta olen kyllä NIIN tyytyväinen tuohon epäviralliseen lausuntoon, mulla on sittenkin poni, jolla on ok rakenne. Olen ajatellut, että kolmoset tulevat siitä, että rakenne on solakampi, kuin mitä shettiksellä pitäisi olla, mutta ne onkin nuo koivet! Kyllä nuo hajavarpaat on kotona huomattu, mutta yksikään tuomari ei ole niistä koskaan mitään sanonut. Mistäköhän saa ostaa shettisten polvisuojia, eikös hajavarpaiset lyö polviin?

Kuvia ei valitettavasti ole, koska olin yksin liikenteessä, kuvailu ja esittäminen yhtäaikaa on vähän vaikeaa.

Illemmalla pakattiin Roope toisen kerran koppiin ja Vallu kaveriksi ja suunnattiin "Heporantaan". Pojat pääsivät laitumelle jokirantaan. Oli siellä ihmeellistä, yhtäkkiä Vallu saattoi kesken kaiken hypätä ilmaan viskoen jalkojaan minne sattuu ja kauheeta karkua portille. Heinä on pikkuisen pitkää paikoittain, niin että Roopea ei välillä edes näy, täytyy varmaan sitoa siihen sellainen lasten polkupyöräviiri, että löytää sen tarvittaessa. ;)

Kuulalle ei kummempaa kuulu. Yksi päivä puhuin erään paikallisen hevosmiehen kanssa hevosista ja tulin vain maininneeksi, että Kuula on samaa tammalinjaa, kuin hänen tammansa. "Herranjumala, eikä sulla ole varsoja siitä? Nyt äkkiä astuttamaan, sen linjan varsat on haluttuja." Tamma on kuulemma yhdestä suomen parhaista emälinjoista ja kyllähän se on tiedostettu, olihan tästä linjasta joku vuosi juttua HU:n jalostuskuvastossa.
Samalta emälinjalta siis esim. sellaisia hevosia, kuin tänä vuonna kuninkuusraveissa kisaavat Oktaavia ja Kokeva, sekä derpyvoittaja Valtraus. Lisäksi orit Pette, Löytävä ja Noova ovat samoja sukulinjoja.

Viikonloppuna onkin sitten nuo kunkkarit, sinne olisi tarkoitus suunnistaa. Otan varmaan digikameran mukaan, niin jos saataisiin jotain kuvia eetteriin.

Mutta nyt lähden morjestamaan poikia rantaan ja sitten tallille ajamaan Kuulaa ja jos jaksaisi varusteitakin puhdistaa.