Räntää ja loskakelejä.

Tänään on virallisesti ensimmäinen kevätpäivä. Ainakin minulle. Se on nimittäin niin, että maaliskuusta alkaa kevätkuukaudet, ei sillä niin väliä, onko puolitoista metriä lunta maassa vai ei.

Edellisviikon olin tosiaan talvilomalla ja Roope oli muutaman kerran valjaissa. Viime viikolla myös kaikki tallin kaviokkaat lääkittiin ulkoloismyrkyllä ja Roope tulee ensi viikolla saamaan vielä uuden annoksen varmuuden vuoksi, sillä on kuitenkin sen verran pitkä karva ja haluan, että ne paholaiset kuolee. (Siis ne loiset, ei Roope tai muut hevoset, ei ymmärretä väärin...) Varusteita on myös pesty, oli kyllä jo aikakin, ainakin allekirjoittaneen kamat on aina ihan ruokottomassa kunnossa.

Viikonloppuna kävin ajamassa orhilla ja se meinasi oikein urakalla ruveta heittämään lenkkiä, kun ei sitten millään olisi kääntynyt kotiin päin. Jäkitti vain paikallaan tai lähti peruttamaan, kunnes hyppäsin kärryiltä ja käänsin sen ystävällisesti suupielestä toiseen suuntaan. Vaikka, oltais me sitä toistakin kautta kotiin päästy, joskin matkaa olisi tullut varmaan kymmenen kilometriä. Mut kova kunto tolla pörriäisellä on, juossut olisi vaan koko matkan, vasta kotiin päin mentäessä suostui silloin tällöin kävelemään.

Olen vähän miettinyt, että jos ottaisin Roopen kesäksi jokirantaan laitumelle. Sen saa kuitenkin lohkottua ja voisin tarjota muutamalle samanikäiselle laidunpaikan. Mutta päätän asiasta vasta alkukesästä, kun näkee miten laidun lähtee kasvamaan (tämä riippuu ihan tulvista jne.) ja tietysti olisi hyvä puhua asiasta laitumen omistajan, eli isäni kanssa...

Ja oioi sentään, orikuvasto tuli viime viikolla... Voi miten iski varsakuume ja olihan siellä Kesä-Toton mainoskin, joten toivoa ei ole menetetty. Luulen, että pakkaan tamman autoon/koppiin ja vien sen koko kesäksi kyseiselle oriherralle kylään. Ja sitten laitan sormet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivon, että voin ensi keväänä täytellä rekisteripapereita ja ostaa pikkupikku riimuja...

Kevään odotusta.

Roope on sitten ruvennut taas hankaamaan itseään ja on tällä hetkellä kaulasta, ryntäistä ja takajalkojen sisäosista karvaton. Huomenna soittelen ell:lle ja pyydän coopersectiin reseptin, jos vaikka herralla on ulkoloisia. Tai sitten sillä on kuuma ja se on päättänyt ruveta irrottelemaan talvikarvaansa. Kumpi vain, aika rivon näköinen se kieltämättä on, kun muutama kohta on karvaton ja muuten on todella pitkä mammuttimallin talvikarva.

Ajamassa kävin eilen ja ensi viikko mulla onkin talvilomaa, joten poni joutuu jonkun verran valjaisiin. Muutenkin pitäisi ruveta tekemään sille jotain alustavaa treeniohjelmaa keväälle, tavoitteena tietysti hyvä peruskunto, sekä se, että poika näyttäisi näyttelyissä muultakin, kuin maha polvissa asti roikkuvalta ihravuorelta. Lisäksi meillä on ihan reaalitavoite; ensi vuoden Sastamalan/Nokian/Ikaalisten jääravit, riippu tietysti hurjasti siitä, millainen talvi on tulossa ja mitä noista järjestetään. Ja ihan siitä, että millaisessa kunnossa poni pysyy ja ettei sairastumisia ole, mutta tavoite on kuitenkin asetettu.
Ai että, mua jännittää nyt jo. (Kilpakärryt ostoslistalle.)

Laitoin tuohon sivupalkkiin Roopen alustavan Live-kiertueen, lisäyksenä siihen tulee vielä ainakin Tampere. Voi tietysti olla, että kaikkiin noihin ei ängetä, mutta katsoo nyt sitten lähempänä ajankohtaa.

Kuulan elämä on rauhallista, eikä sen päänmenoksi ole sen isompia suunnitelmiakaan tehty. Vielä.

PS. Shetlanninponiyhdistyksen sivuille on muuten tulossa laaja tietopaketti rodusta, sen ruokinnasta ja hoidosta ja kaikesta muusta tärkeästä, kannattaa seurailla, mitä tuleman pitää.

Pieni talvikatsaus.

Hei taas pitkästä aikaa!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä talvi alkaa pikkuhiljaa jo puuduttaa. Koko ajan vain on kylmä ja pimeää... :( No, onneksi kevättä kohden ollaan kovasti menossa ja välillä rupean aina fiilistelemään tulevan kesän näyttelyitä ja mietin, että mihin hevoset tuuppaisi laitumelle ja veisikö tuon tamman astutettavaksi.

Roopella olen käynyt pari kertaa ajamassa, aina kun pakkaset sen verran antavat periksi, että tarkenen kärryille mennä kököttämään ja se menee kyllä todella hyvin. Hiihtäjiä se vähän hätkähtää, kun tieltä, jossa sitä ajan, menee tosiaan se paikallisen pururadan latu yli. Ja täällä päin on kyllä sellaisia kamikaze-hiihtäjiä, että heitä ei paljon hengen lähtö kiinnosta, tielle suhataan hirveää vauhtia, eikä yhtään jarrutella, vaikka menisi tiellä hevosen kanssa. Laduilta on molemmista suunnista mäki tielle ja toisesta suunnasta on huono näkyvyys toiseen suuntaan ja toisesta suunnasta molempiin ja siltikin sieltä tullaan kuolemaa uhmaten pipo putkella täyttä vauhtia. No, kai ne sitten jarruttelee, kun joku jää siinä jonkun auton alle, tiellä liikkuvat autoilijat eivät nimittäin todellakaan aja hiljaa. Enkä minä tamman kanssa, joten siinä voi tulla hiihtäjälle kyllä pipi, kun Kuula survasee yli, sitä kun ei paljon pidellä, kun se oikein innostuu.

Roope on muuten siitä hauska, kun sillä on päinvastainen tapa, kuin Kuulalla. Se juoksisi vaikka koko matkan pois päin kotoa ja kotiin päin se sitten laahustaa ja kiemurtelee ja pysähtyy välillä funtsimaan, että jaksaisko sitä mennä loppumatkan vai mahtaisko toi muija kantaa mut kotiin..?

Meidän entisellä kotitallilla on muuten nyt lauantaina 31.1 klo. 12-15 hevosvarustekirpputori, johon olen ainakin itse menossa myymään, joten sinne vain kaikki kynnelle kykenevät! Kirppis pidetään kylmän tallin käytävällä hevosten ollessa ulkona, joten tuulessa ja tuiskussa ei tarvi kamoineen värjötellä. Itsellä on ainakin yksi loimi, riimuja, harjoja, y-rintaremmi, hevosvalokuvia yms, katsotaan mitä kätköistä vielä löytyy... Jos vaikka saisi noita kamoja pois nurkista. Tilasin nimittäin juuri vähän lisää: Roopelle ulkoloimen ja verkkoloimen kesäksi, kivempi kuivattaa sitä näyttelypesun jälkeen, kun ei kärpäset juokse päällä ja paksua loimea ei kauhean kuumalla viitsi pitää.

Olen muuten lisännyt tähän blogiin kommentointi mahdollisuuden, kun se oli pois käytöstä. En ole sitä aikoinaan huomannut aktivoida, että jos joku on yrittänyt tätä kommentoida, eikä ole pystynyt, niin nyt pitäisi onnistua! (Lukeeko tätä muka joku?) Muutenkin olen yrittänyt vähän panostaa blogin ulkonäköön ja tulevaisuudessa yritän useammin ottaa kameran mukaan, että saisi noita hevosia ikuistettua ja laitettua kuvia tännekkin.

Mutta nyt toivottelen kaikille mukavaa talven jatkoa ja palailen taas, kun jotain asian tynkää tai sen vierestä ilmaantuu. :)

Ensi kesän näyttelyitä.

Shetlanninponiyhdistys on julkaissut alustavan näyttelykalenterin ja katselinkin siitä jo, että mihin sitä ensi vuonna suunnattaisiin tuomareiden haukuttavaksi.

Seuraavat paikat varmoja, mikäli ei jotain todella isoa estettä tule:
Kokemäki - heinäkuu
Tampere - heinäkuu, varsinkin, jos vain nuorille

Seuraaviin voisi harkita:
Turku - elo/syyskuu
Mustiala - syyskuu
Loimaa - loka/marraskuu, riippuu millainen karvapallo kaveri on taas tuolloin.

Vermoon haluttaisi myös viedä, mutta enpä tiedä, matka tuonne syrjäkulmille on pitkä.

Eli Roopen kesälaitumella olo taitaa rajoittua kesäkuulle tai vaihtoehtoisesti elokuulle tai ehkä molempiin... Mätsäreissäkin olisi kiva käydä, toivottavasti niitä olisi lähettyvillä.

Kärryponi!

Joulu tuli ja meni ja ihan kiva joulu olikin, ponikin edistyi tässä koulutustavoitteessaan hurjasti.
Aattona ja Tapanina kävin ajamassa sen takaa, varsinkin aattona poni meni TODELLA hyvin.

Tänään sitten oli suuri päivä ja poni sai kärryt perään. Tai kyllähän se niitä jo eilen kokeili, mutta tänään oltiin oikein liikenteessä niiden kanssa.

Roope meni kärryjen kanssa, niin kuin olisi niitä aina perässään kiskonut.
Takaisin päin käännyttäessä Roope pelästyi hiihtäjää, joka suhahti vähän turhan vauhdikkaasti ohi ja loikkasi pientareelle. Siinä sitten oltiin hetki miettimässä, että mihin sitä mentäisiin, kun ihan ympäri asti ei päässyt, koska aisat otti vastaan. Kyllähän siitä sitten päästiin, ojan kautta tosin, mutta tielle kuitenkin.

Uutena vuotena voisimme taas vähän ajella, en usko, että kovin montaa kertaa tarvitaan enää taluttajaa mukana.

Mukavaa loppuvuotta ja parempaa tulevaa vuotta kaikille!

(Ohessa kuva Roopesta lenkin jälkeen, klikkaa isommaksi.)

Talvikuulumisia.

Hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin.

Talven ja pimeyden tultua, ei ole hevosten kanssa kovasti ehtinyt puuhaamaan, ne ovat lähinnä viettäneet aikaa kavereiden kanssa tarhassa. Ei ehkä huono vaihtoehto niiden mielestä kuitenkaan.

Kuula tosin nauttii selvästi joka kerta, kun ehdin sen kärryjen eteen valjastamaan ja lenkin ajamaan. Ja ollaankin tehty yleensä sellaisia tunnin lenkkejä ja viimeksi tamma jopa otti todella rauhallisesti ja melkein käveli suurimman osan matkaa kotiin.

Roopea kävin viime viikonloppuna ajamassa takaa ja tulevana olisi tarkoitus ehtiä molempina päivinä toistamaan sama. Ensin lauantaina totuteltiin sekkiin, ponia kyllä vähän otti päähän, kun ei voinut kiskoa turpaansa maahan, mutta muuten otti sekin ihan asiallisesti. Sunnuntaina ajoin sitä sitten oikein takaa, poni toimi hyvin, vaikka yksin olinkin liikenteessä. Kääntyminen oikealle on kyllä sen verran hankalaa välillä, että avustaja saa luvan tulla mukaan ensi kerralla. Pysähtyminen, peruuttaminen ja raviin lähtö toimi todella hyvin!

Hain ponille jokin aikaa sitten kärryt Porista ja nyt odotan innolla, että pääsisin niitä laittamaan ponin perään. Joulunpyhinä olisi tarkoitus yrittää ajaa sillä ensimmäisen kerran ja kevään valon lisääntymisen myötä olisi tarkoitus ehtiä ajamaan sillä 2-3 kertaa viikossa lyhyitä lenkkejä.

Jos muistaisi ottaa kameran mukaan, niin saisi nekin hetket ikuistettua. ;)

Muuttopuuhissa.

Viime viikon lauantaina Roope oli ensimmäistä kertaa elämässään peräponina.
Hevoset muuttivat silloin toiseen talliin ja koska matkaa tallien välillä on vain muutama kilometri, sai Kuula luvan kiskoa toiset kärryt sinne ja Roope pääsi vähän kävelylle. Se tosin juoksi koko matkan sellaista pientä hölkkää, vaikka Kuula käveli kyllä sen verran rauhassa, että olisi se voinut kävelläkkin. Hiki ponille vähän tuli, mutta hienosti se selviytyi, eikä saanut mitään suurempia sätkyjä edes autoista. (Roope pelkää takaa tulevia autoja, koska eräs k-pää ämmä peläytti sen ajamalla täysillä ohi kolisevalla maasturillaan, kun Roope oli vuotias ja ensimmäisiä kertoja maastossa kävelemässä. Akka on itsekkin hevosihminen, mutta jos oma ratsu pelkää liikennettä, niin kai kaikkien muidenkin hevosten sitten pitäisi...)

Kuula pääsi tarhaan vanhan tutun kaverin eli Jyminän kanssa ja tammamaiseen tapaansa oli tietysti kylmän viileä, vinkui, karautteli laitumen päästä päähän ja omi suolakiven. Nyt kyllä on jo rauhoittunut ja ottavat Jyminän kanssa yhdessä päiväunet, pitkin pituuttaan tietysti.

Roope sitten taas pääsi samaan tarhaan Valpurin kanssa, jonka kanssa oltiin jo näyttelyissäkin Vammalassa, eli melkeinpä vanhoja tuttuja. Oli se kyllä hurjan näköistä hetken, kun oripojat pistivät menemään. Valpuri heitti etusta, mutta ei edes oikeastaan yrittänyt osua ja sitten se kävi Roopea niskaan kiinni. Poni vain pyöri ja pyöri ja kiljui. Sitten mentiin hetken peräkanaa ja pukiteltiin mennessään ja uudestaan toisten kimppuun. Valpuri oli jossain vaiheessa polvillaan, kun Roope puri sitä jalkoihin ja taas hirveää kyytiä toiseen päähän.
Näin viikon jälkeen johtajuus on selvillä, herruuden on vienyt pieni poni ja kivitalon kokoinen ego: Roope.
(Valpuri tosiaan on vuotias, Roopea kaksi kertaa isompi vuonohevosori, mutta maasta se pienikin ponnistaa.)

Tältä näyttelykaudelta meidän näyttelyt ovat sitten ohi, en ilmoittanut Roopea Loimaalle, koska sillä on nyt jo niin pitkä talvikarva, että en viitsi mammutin kanssa lähteä kuuntelemaan kaikkia vikoja, ensi keväänä sitten taas uusin kujein.