Sadepäivä.

Näyttelypäivästä selvittiin kuin selvittiinkin kunnialla.
Poni meni hienosti koppiin molemmissa päissä ja matkusti asiallisesti.
Näyttelypaikalla se oli aivan tohkeissaan ja kaikille oli hirveästi asiaa. Tuntui, ettei kenenkään muun ori pitänyt moista meteliä.
Roope käyttäytyi myös kehässä asiallisesti, joskaan ei olisi malttanut millään seistä ja ravissakin täytyi ottaa muutama laukka-askel.
Arvostelusta en ymmärtänyt kuin puolet, lappu kun on ruotsiksi... Mutta jalostusoriksi ponista ei kuulemma ole. No, emme vaivu epätoivoon, Roope saa pitää sukukalleutensa, mikäli ne eivät haittaa tulevaa raviuraa.
Koska raviurahan meillä tässä tähtäimessä on, ei niinkään siitoshommat.
Mutta kaikinpuolin oli mukava päivä ja innolla odotan jo Kokemäen näyttelyitä.

Kuulan elo on ollut melko rauhallista, laitumella oloa ja muutaman kerran viikossa valjaissa lenkkeilyä.

Kesä tulla tupsahti.

Sunnuntaina juhlistimme läkähdyttävän kuumaa päivää Kuulan kanssa ratsastuslenkillä.
Harmi vain, että tamman kanssa rauhallinen köpöttely metsän siimeksessä ei onnistu, vaan kotiin tullaan tukka tuutilla ja kipinät kavioista sinkoillen.
No, olipahan syytä pestä tamma lenkin jälkeen. Kuula on nyt päässyt vihreän makuun ja saa olla päivässä muutaman tunnin laitumella. Sunnuntaina tallille lomailemaan tullut lv-ruuna pääsee kuulemma sen kaveriksi.

Roope jatkaa mahtailuaan ja huutaa kuin pieni sika, aina kun sen vie tallista pihalle, takaisin talliin, ottaa karsinasta käytävälle, taluttaa naapurin hevosten ohi... Siis koko ajan.
Herkku lähti kotiin sunnuntaina, mutta onneksi Nalle-pappa jäi vielä Roopelle kaveriksi.
Roope lähtee Kokemäen näyttelyn jälkeen, johon ilmoitin sen tänään, Nallen kanssa kesälaitumelle.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että emme tänä vuonna ainakaan osallistu Vermon poninäyttelyyn. Katsotaan ensin miten meidät haukutaan Turussa ja Kokemäellä ja nuollaan sitten talvi haavojamme ja kokeillaan ensi kesänä uudestaan!
Loimaalle ajattelin sen ilmoittaa, Mustiala jää meiltä väliin, on silloin muuta menoa.

Operaatio: näyttelyt

Ihan näin helluntain kunniaksi kuurasin ponin.
Eipä sitä ole taidettu aikaisemmin kokonaan pestäkkään, mutta kunniallisesti oriherra tapauksesta suoriutui. Karvaa irtosi todella paljon ja vielä sitä jäikin, mutta kyllä tämä tästä.
Tulevien viikkojen aikana olisi tarkoitus vähän harjoitella seisomista ja juoksemista, itse en ole aikaisemmin noin pientä ponia esittänyt, niin en juurikaan tajua, ettei sen kanssa voi juosta niin kovaa, kuin esim. Kuulan kanssa, koska muuten se hyppää laukalle.

Kuula otti tänään lunkisti, kävin vain syöttelemässä sitä ja yritin raapia viimeisiäkin talvikarvoja siitä irti. Huomenna tulee kengittäjä ja voitais loppuviikosta ajaa vaikka vähän juoksua.

Kevään korvalla.

Toukokuukin on sitten niin sanotusti pukannut päälle.

Mammuttini alkavat näyttää hevosilta, joskin ponista lähtee karvaa vieläkin, mistä sitä oikein tulee?!

Kuula alkaa taas näyttämään kiimojaan ja onpas mennyt hankaamaan harjaansa kaljun kohdan, kun on kurkotellut innolla vihreää aidan raosta. Kiva.
Tänään ajolenkillä koettiin sykähdyttäviä tunteita, kun läheisen talon puutarhassa oli vanha pariskunta puutarhatöissä ja olivat sitten sitoneet omenapuuhun syystä tai toisesta muovipussin ja se lepatti tuulessa. Mentiin muuten vauhdilla ympäri ja yhtä vauhdilla taas ympäri ja kohti sitä kauhistusta.
Oli siinä pariskunnalla katsomista, kun tamma kiihdytti silmät pyörien ohi... Aina saa hävetä. ;)

Roope puolestaan on ilmoitettu Metsämäkeen rotunäyttelyyn...
Mitenköhän pikkuherra mahtaa pysyä kätösessä? Missä on mun slipoveri? Minkä väriset housut mä laitan?
Mistä saan KL:n suomi-hupparin? Pitäiskö teettää väliajalle "Kanervakallion Roope"-lippis ja ponille nimi loimeen?

Aika rankkaa tää näyttelykausi, valintoja, valintoja.

Sairastelua.

Omistajan osalta, hevoset ovat terveitä, kuin pukit.

Pian olisi aika ilmoittaa Roope kesän ensimmäisiin näyttelyihin, kunhan pääsen töihin takaisin, niin täytyy vähän fiilata työvuoroja niin, että pääsen ponini kanssa Metsämäkeen.

Pääsiäistä tässä on odotettu kuin kuuta nousevaa, että pääsisi ponia vähän taas ajamaan takaa, mutta mitä vielä! Näyttää siltä, että melko rauhallisesti saa pääsiäisen ottaa, ettei parantumiseen tule takapakkia.
Kuulan valjaatkin näyttää siltä, että ne saisi dynamiitilla jysäyttää puhtaaksi, satulan onneksi putsasin viime sunnuntaina.

No, parempia päiviä odotellessa. Päivitän tuohon oikealle aikataulua, jolloin Roopen voi nähdä livenä lähiseudulla.

Maaliskuuta!

Maaliskuukin alkaa olla loppupuolella, mutta ainakin valoa taas riittää ja kevätkin on kovaa vauhtia tulossa, tänään bongasin auran joutsenia ja pajunkissojakin jo aurinkoisella paikalla näkyi runsaasti olevan. Hevoset 2009-messuillakin tuli käytyä ja tilasin hevosille nimikyltit, sekä ostin Kuulalle länkkärin alle oikein kunnon huovan.

Tiet ovat sen verran sulaneet ja pehmenneet mukavasti, että tamman kanssa on laitettu oikein kaviota toisen eteen ja ajetaan lähes säännöllisesti juoksua ja sen verran on kunto noussut ja kevättä tammalla rinnassa, että eipä se kävely juuri edes neitiä kiinnosta.

Roopekin on herännyt talvihorroksestaan ja alkanut tajuamaan olevansa ori, kovasti se ainakin huutaa ja elvistelee tallin muille hevosille. Tarhassa painetaan harja tuutilla Herkun ja Nallen kanssa ja hauskaa kaveruksilla näyttää selvästi olevan.
Tänään Roope oli ensimmäistä kertaa varsinaisesti ajo-opetuksessa ja ajoimme sitä takaa. Välillä vain tuppasi mielenkiinto kohdistumaan naapurin tarhaileviin hevosiin ja kovasti vielä haettiin turvaa taluttajasta, mutta muuten meni kyllä todella hienosti, ohjasapujakin kuunteli varsin sujuvasti. Kyllä tästä vielä ajoponi tehdään.

Alustavasti katselin ja merkkailin kalenteriin jo kesän shettisnäyttelyitä ja Kokemäelle ja Turkuun nyt olisi ainakin tarkoitus Roopen kanssa mennä, mikäli kaikki vaan menee hyvin. Pitäisi varmaan sille jo vähän sovitella näyttelyvehkeitä ja harjoitella sitäkin sen kanssa. Onneksi lähistöllä on luultavasti mätsärit ennen varsinaista tulikoetta, että päästään vähän harjoittelemaan.

Lunta tulvillaan.

Tammani on outo.
Edellispäivänä laitoin vahingossa liikaa vettä sen pellavarouheeseen ja siitä tuli ihan puuroa.
No annoin sen kuitenkin tammalle ja sehän imi sitä huulet tötteröllä, pillin jos olisin sille antanut, niin olisi kyllä ollut täydellinen näky. No, kävin sitten hakemassa lämmintä vettä ja kun tulin takaisin, niin tamma oli saanut ruokansa nautittua ja sen oli näköinenkin. Sillä oli pellavaista turvassa, silmäkulmassa ja toisessa korvassa + että se oli töhrinyt sillä ruokakupin reunat ja puolet seinästä. Kyllä oli ollut hyvää! Siitä kun olisi kuvan saanut.

Tänään käytiin iltalenkillä ratsain, lunta tuli ja aukealla kävi todella kylmä tuuli, onneksi suurin osa lenkistä menee metsän suojassa. Huomenna pääsee taas ajamaan, jos vaikka käytäis vähän radalla päästämässä.

Roope viihtyy edelleen kyläreissullansa, tulee tosin viikolla 9 takaisin.
Eilen sain viestin, että on ruvennut esteitä treenaamaan, talon koira hyppii kuusen runkojen yli tarhassa ja Roope perässä. :)

Että tälläistä meillä täällä.